onneksi mitaan ei tartte varsinaisesti tehdakaan juuri nyt.
ainut motivaatio Hiukan lukea muistiprosessien paikantamisesta aivoissa tanaan oli arvioida etta mikahan kohta/prosessit tarkalleen mussa on vaurioitunut taannoisen aivotarahdyksen jalkeen. koska justiin noille alueille se vaurio tapahtui.
hengaankin nyt ennemmin ihmisten kanssa. hienojen, mukavien ihmisten kanssa. mikaan muu ei varsinaisesti juuri naina aikoina kiinnosta.
internettia ei talla hetkella ole kotona. mika toistaiseksi tuntuu hienolta. jumittaminen vahenee 95%.
eilen kaveri sanoi etta olen inspiroiva ihminen. koska olen eloisa, kuin yhta maailman kanssa. mita se ikina sitten tarkoittaakaan.
toinen kaveri kysyi eilen muun muassa randomisti etta onko olemassa "itsea". vastailin jotain mita mielta satuin olemaan (etta se on tavallaan illuusio mutta ei se sita tarkoita ettei siina jotain olisi), ja han sanoi hymyillen etta kiitos tasta tiedosta. l.o.l.
ei sita siis etta jotain tietaisin. en ole varma tiedanko edes mita tiedan jos mitaan. eilen aloin taas miettimaan etta mita jos olen vahan typera. rajallinen. kaikkihan me ollaan. mutta etta ehka mina en ole ihmisena kauhean fiksu. ajatukset eivat tunnu selkeilta, vaan sumeilta. aivotarahdyksen jalkeen, tai ennen ja jalkeen.
tosin voiko sita selkeytta ajatuksista oikeasti edes loytaa... ?
joka tapauksessa. olen kiitollinen etta elama maistuu nain hyvalta. mikaan ei varsinaisesti nappaa, ja kaikki on sameaa, mutta noin paapiirteittain se maistuu hyvalta.
