Säät on loistavat.

Kirjoitan sähköpostia: "However, I can tell I am not happy or even satisfied with living this far away from the workplace. I am kind of desperate to move within a reasonable distance to the workplace. Personally, I cannot stand long work travels. It kind of eats me. I know your side, that you have a lot of people wanting to change the flat, and that people live this far away also, and you have the waiting lists etc. At the same time, for me this is rather painful. I hope very much a resolution would be found."
Tiedän jo vastauksen.
Mutta kun täällä asioita ei saa tapahtumaan odottamalla kiltisti. Pohjoismaalaisen mentaliteetin voi heittää jo lentoasemalla roskakoriin tai pistää hyvin säilöön johonkin eristettyyn kassakaappiin.
Uuden huoneen saakin todennäköisimmin ainoastaan suhteilla.
Viidakon lait.

"can i sign up for this trip?"
-it is not possible anymore.
"no?"
-no, there is no way.
"are you sure?"
-sorry darling, it cannot be done anymore, it's too late.
"but i heard it might be sometime possible even up to Sunday...."
-ok. i give a call. (calls.) what is your motive?
"i didn't know you should have signed up."
-ok it's fine.

olen jo viikon verran tehnyt töitä ilman että olen ollut enää mikään harjoittelija mutta minulle maksetaan paaaaaaljon pienempää harjoittelijan palkkaa kunnes olen kirjoittanut sopimuksen. sopimus olisi pitänyt ylempienkin tahojen mukaan kirjoittaa jo viikko sitten mutta ei, sitä ei voi allekirjoittaa ennen kuin olen saanut jonkun ihme numeron jostain Portugalin toimistosta. se olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten mutta ei se välttämättä tule ikinä, Portugali tämä kun on. olen siis toistaiseksi "harjoittelija" vaikka harjoittelua oli ensimmäiset neljä päivää aikoja sitten. ihan oikeasti, voi jumalauta mitä meininkiä.

ulkomaisella luottokortilla ei tee muuten mitään missään kuin suurissa ruokakaupoissa.

jos puuttuu joku kymmenestä eri "välttämättömästä" paperista, sori, meitä ei kiinnosta sun murheet.

työntekijöiden lokerot yhtäkkiä tyhjennetään yöllä, ja kamat heitetään pois. sanotaan että ei siellä olisi tavaroita saanut pitää öisin. kamoja ei saa takaisin. jotenkin esimiesten kautta kamat saatiin seuraavina päivinä takaisin (mulla ei siellä kyllä mitään ollut).
tänään jääkaappi toisaalta vietiin mun nokkani edestä, siellä oli mun eväitä. olin että hei mitä vitsiä, missä mun ruoat on, kun näyttivät sisältä tyhjää jääkaappia. sanoivat että ne on viety johonki yläkertaan. loistava tiedonanto.

mun piti allekirjoittaa joku paperi mutta nainen vaati alkuperäistä passia. ei sattunut olemaan mukana. seuraavana päivänä mentiin virastoon allekirjoittamaan sama paperi, nyt passi oli mukana. eivät kysynneet passia. sanoivat jälkeenpäin, että sitä kysytään jos sattuu kiinnostamaan kysyä sitä.

lista on jo aika pitkä, ja pitempi kun kuulee muiden tarinoita.

ei kyllä enää mietitytä miksi ihmiset ovat niin aggressiivisia ja piittaamattomia kaupassa. kyllähän tästä tulee semmoinen vähemmästäkin.
kauhea maa.

alkaa joku nappi päästä singahtaa kauas pois, enkä tiedä mitä sitten tapahtuu. 

meditointi täällä taitaa olla ihan hyvä harrastus. vihanhallintakurssin ohjaamiseen täällä eläminen valmentaa myös.

päivän keskustelu

a call center, an ongoing training:
-how is it going, are you listening actual calls as well?
yes, i am..... well in Norwegian.
-what, do you understand it?
well, yes... or no, not.. erm, everything.
-bloody hell, it's not easy to be the only Finn here!

Se on muutto Lissaboniin!

todellisuus ehkä kuitenkin...

                                                                          ja....

jää nähtäväksi ;)