video!

hei löysin videon tanssitreeneistämme :D tehään hetkisen aina koreografiaa jazz-tunneilla tunnin lopusta. ite kävin ennen tänki videon kuvaamishetkellä vaan puolet tämän nimenomaisen jazz tunnin tunneista, niin se koreografian oppiminen jäi aina vähän vaiheeseen :) mutta lähinnä mahdollisesta yleisestä mielenkiinnosta postaan.

pieni päivitys

kylläpä tämä elämä on yhtäkkiä jotenkin kiireistä.

tai oli se sitä aikaisemminkin. mutta tässä oli joku aikaa sitte ainaki kuukauden ajanjakso, että kerkesi silloin hengähtääkin välissä, ja joskus jopa mietti että no mitähän nyt sit.

mutta ei kyllä enää.

ja ongelmahan on työajan pituus, eikä mikään muu!

ainakin puolet siitä ajasta pitäisikin käyttää lepäämiseen.

mut ei se mitään. en valita. vaan olen perustavanlaatuisesti positiivinen.

ainiin mulla on tullu kauhee lemmikkikuume. täällä nimittäin näkyy tyyliin joka toisella vastaankävelijällä iloinen koira siinä vierellään hölkkäämässä vapaana.

onhan niitä myös toki muita lemmikkivaihtoehtoja kuin koiria. kuten vähän isompia lemmikkikaneja

tai sit vähän eksoottisempia elukoita.

kuka sitä siis enää haluaa hamsterin..

pari sanaa

https://www.youtube.com/watch?v=xpqM-W8SV2I

'Everybody’s got themselves a plan,
Everybody thinks they’ll be the man....

....None of this is going anywhere –
Pretty soon we’ll all be old,
And no one left alive will really care
About our glory days....

...But if you’re all about the destination, then take a fucking flight.
We’re going nowhere slowly, but we’re seeing all the sights.
And we’re definitely going to hell,
But we’ll have all the best stories to tell...'

saattaa olla niin, että kuolema on ihmisen paras ystävä. tai siis korjaan, saattaa olla niin, että kuolema on elämän paras ystävä.

koska tuntuu siltä, että vasta oman kuolemansa hyväksyessä uskaltaa elää. arvojärjestys muuttuu. uskaltaa tehdä juuri sitä mitä haluaa. ei hukkaa aikaa ja keskittyy tähän hetkeen. hiivattiin normit ja miellyttämiset ja menestys -oman kuolemansa hyväksyessä nämä menettävät ensimmäisenä merkityksensä. elämästä tulee siinä hetkessä arvokasta (masentuneelle ei, jolloin tämä ajattelukulku johtanee itsemurhan suunnitteluun mutta se on toinen lukunsa).

sumu häipyy, ilma kirkastuu, pilvet poistuvat.

sitä paitsi, elämästä ei kannata ottaa hirveetä stressiä. ensinnäkin, maapallo lienee ainakin 4 biljoonaa vuotta vanha, ja ihminen on elänyt ehkä sellaiset 80000 vuotta. tässä big picture:

toisin sanoen, esimerkiksi 300 vuotta on erittäin lyhyt aika. ja, 300 vuodenkaan päästä ketään ei kiinnosta kuka minä olin tai mitä tein -ellen satu aiheuttamaan miljoonien ihmisten kuolemat mitä toivottavasti ei tapahdu, ja tuskin tapahtuu. miksi siis ahdistua.
ja tässäkään hetkessä maailman 99,99% (pyöristettynä 100%) ihmisistä ei edes tiedä minua saati sitten arvostelisi.
ja nyt puhutaan vaan ihmisistä, ei eläimistä, kasveista tai muista planeetoista tai galakseista:

ei, minun kannattaa tehdä juuri mitä minä haluan.

ja mehän kaikki muuten kuollaan kohta, oli se sitten kahden viikon tai viidenkymmenen vuoden kuluttua -kohta se on kumminkin. *shocking news*

kuolemasta kannattaa tehdä ystävä. koska silloin elämästä tulee ystävä eikä se enää ole kamppailua.

ei sitä että se helpointa on.

ja ei se tarkoita, ettei elämä ole kaunista. mutta sitä hyvää tavaraa elämässä ei näe silloin kun stressaa tai pelkää tai muuta vastaavaa.

ja voinee kyllä helpottaa henkisesti jos uskoo kuolemanjälkeiseen (hyvään) elämään. itse en kaiken maailman vähän liiankin konkreettisten yliluonnollisten kokemusten jälkeen voi olla uskomatta.

tosin, once again...