etsimistä

moni laulu laulaa jos ei sydänsuruista, niin jonkin epämääräisen etsimisestä. ja tuodaan esiin se, ettei sitä ikinä välttämättä löydetä mutta palo sydämessä vaatii etsimisen jatkamista kunnes tyyliin kuolo korjaa.

olen vähitellen alkanut ymmärtämään mitä se epämääräinen on mitä olen etsinyt. se ei ole onni, se on jotain muuta. se on paljon syvempää kuin joku positiivinen asia. tähdet näkyvät vain tummalla taivaalla anyway. ei ole valoa ilman pimeyttä. positiivinen ja negatiivinen kietoutuvat toisiinsa. ying & yang. lisäks onnistumisen ilo tuo tullessaan pettymyksen siinä samalla hetkellä vaikka sitä ei huomaakaan.
eikä sitä epämääräistä löydä mielen sokkeloista ts. ajatuksen tasolta. eikä tunteiden. vaikka se niihin voikin heijastua.
itse asiassa yksi yogi Intiassa kertoi mitä etsin. se oli aika hyvä vastaus.
en silloin vielä tiennyt mitä itsekin tulisin kohta kokemaan.

https://www.youtube.com/watch?v=et5NBq4Jwf0&list=RDet5NBq4Jwf0
tää biisi on nykyään ehkä lemppari näistä etsimisbiiseistä

"...sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan....

...ei osoitteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa.....

...sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa...

...mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä 
mä tiedän vaan mitä ajat takaa 
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä 
muttet muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niin kuin levoton laulu, 
joka koskaan ei pääty 
vaatii aina vaan laulajaa...

...kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa,
hän vaeltaa..."

Luonto on kaunis

luonto on kaunis. jostain syystä kaikki ihmisen tekemä kalpenee villin luonnon vieressä. ja mitä villiimmästä luonnosta on kyse, jostain syystä sitä kauniimpi se on.







luonnosta on jostain syystä tullut yhä tärkeämpi teema elämässäni. voin parhaiten luonnossa missä ei kuulu auton surinaa tai haista toisen kävelijän tupakan savua. ja olen aivan liian vähän luonnossa, ja tunnistan sen itsessäni hyvin selkeästi.

viereinen metsikkö toimii kuitenkin jonkinlaisena pakopaikkana, antaen edes jotain esimakua luonnosta näin kaupungin keskellä. tänäänkin ihastelin koulusta saapuessani metsän (tai siis Puiston) läpi kävellessäni ruskan värejä ja hiljaisuuden viisautta, ja otin muutamat kuvat:

------------------------------------

joku sanoi minulle äskettäin, että me ihmiset olemme evoluution virhe. toivottavasti ei niinkään mutta siltä se kieltämättä vaikuttaa kun katsoo lintuperspektiivissä tekemisiämme.


--------------------------------------

olen enemmissä määrin kiinnostunut myös luonnon "lääkkeistä". esimerkiksi opin äskettäin että pajun kuori toimii särkylääkkeenä, ja aspiriini onkin siitä kehitetty. toisaalta ashwagandha yrtillä voi vähentää stressiä. jne.