päivät lauseet

se, kun ei tiedä mistään mitään. ja se, kun ihmiset luulee tietävänsä monesta asiasta yhtä sun toista. se on jännä.

ehkä siinä tietää kuitenkin sen, ettei tuo toinenkaan näköjään tiedä, vaikka kuinka luuleekin kovasti tietävänsä.

asiat eivät tunnu olevan helppoja, yksinkertaisia, mustavalkoisia.

ainoa mikä on varmaa, on kuolema. ja se, että elämän on suhteellisen lyhyt. onko jokin oikeasti tärkeää? jos on, niin mikä se on?

"Mutta voi! Ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään. 
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä. 
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi.
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi. 
Kaikilla muilla on joukoittain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästynyt. 
Kaikki muut säkenöivät nerokkuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni. 
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä. 
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa. Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota. 
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini* helmassa! "
 (Tao te ching)

*viittaa tässä Tao:hon, luontoon, tai vastaavaan.


omaa runoa:

kylmässä karussa pimeässä maassa

on kuulosteltava sydäntään

sitä ainoaa valoa

sieltä jostain voi löytyä lämpö,
pelastus,
ja ainoa lohtu