Kuvistöitä ja kampusalue

 Koska en välttis mitenkää saa kuvistöitä -ehjänä- kotia asti, päätinpä ottaa niistä edes kuvat. ;) Kaikki työt on siis ihan vaan kopioita, värienkäyttöä ym. kai harjoitellaan. Vielä muutamia maalauksia tullaan tekeen tän kevään aikana, että lisää kuvia tiedossa. :) Työt on tehty hiilellä, pastelleilla ja väsivärityyppisellä laastin päälle.

 Seuraavaks kuvia hienosta (suuresta!) yliopistoalueestamme. :) Oravia siellä vipeltää tuhansittain. Pitää varoa jalkojaan ettei astu päälle ;)

 (ylhäällä tuo keltane rakennus kotini kampusalueella)

Kyllä, luen mahtavaa kirjaa!

'The season come and go, summer follows spring and fall follows summer and winter follows fall, and human beings are born and mature, have their middle age, begin to grow older and die, and everything has its cycles. Day follows night, night follows day.'

'When I was traveling, I met some people who had formed a group based on their belief that a flying saucer was going to come and take them away from all this. They were waiting for the flying saucers to come and liberate them from all the grossness of this earth.'

Hei Hoo, Starbucksiin Käy Kohta Tieni!

Enpä kuole tylsyyteen. Vois nimittäin kirjottaa nyt kevyesti se kymmenen sivua tekstiä kiusaamisen seurauksista (kiusattuun), muuten käy kaikki muu päälle. Tää on näitä aikoja kun ei voikkaan (saisikaan) enää lööbailla. Siispä, tarvitsen suunnitelman; se on, alottanen huomispäivän poikkeuksellisesti kahvilla. (Kahvi: karamellifrapputsiino kermavaahdolla)

Keksiviikko

Tänään oli välikokeet karatessa! Kickboxailin (tai mitä se nyt oli, nyrkkeilyhanskat käsissä lyöden ja potkien ilman sen kummempia sääntöjä, mm. myös pää oli tähtäimessä..) ja erikseen myös painin kun kaikki katsoivat (kyllä, meidän "karatekurssi" ei ole niinkään perinteistä karatea vaan jtn 'modern combative arts'). Muutaman minuutin kickboxailussa tuli hurja hiki, ja huomasinki että oonpa huonossa kunnossa. Se olis juoksun paikka........ vaan ei tänään. Ehkä sit, öö, ens viikolla. ;)
Painissa muistin pari vanhaa judokikkaa, ja menestyinki niissä hyvin (kuulemma "päivän parhaimpia otteita"). Mutta sitte en ymmärtäny ku jotku innokkaat aggressiiviset jätkät huusivat/ehdottelivat että miten voin siitä jatkaa. Iha ku oisin ollu jossai nyrkkeilykehässä, ja kaikki vaahtoavat suu täynnä nyrkkeilyaitausta kolistellen mitä mun pitäs tehä. Testosteronia oli siis liikkeellä. Ja mä olin lähinnä että täh, eiks tää ny ookkaan tässä. Enkä mä ymmärtäny siinä tilassa yhtään mitä ne mulle huusi. Yhtään englanninkielen sanaa ei vaan menny tajuntaan. Ja olin niin hämmentyny. Ku en tajunnu että judo on "pehmeä" laji, enkä mä niillä sen otteilla saa kipua aikaan vastustajassa; sen takia mun olis niistä jatkettava lukkoihin missä toisen on luovutettava. Mä vaan odotin ja odotin siinä että miksei se toinen jo luovuta. Noh, lopulta onneksi ajattelin hiukan pienillä aivonystyröilläni, ja jatkoin köpelösti jiu-jitsulukkoon.

Nyt opettelemaan kayakoimista (vai mikä se suomenkielinen sana olis) uima-altaassa! Jos tulevaisuudessa pääsis ihan kunnon jokivarsille melomaan.

P.S. Semmonen mielenkiintoinen tieto, minkä opin tänään, nii Kiinassa asiat on hullusti; kananmunat saattaa olla myrkyllisiä tekomunia, melonit räjähtelevät maatiloilla, ruokaöljy onkin käytettyä moottoriöljyä, vadelmat ovat kurpitsan kokoisia... erittäin ravitsevaa. Hong kongilaiset eivät mielellään osta mitään suuhun pantavaa mikä tulee Kiinasta (totta, hong kongilaiset eivät halua mieltää itseään kiinalaisiksi).

Edit.
 Tulin sitten kajakoimasta (nyt löytyi se suomenkielinen vastinekin!)! No huh huh! Se oli ihan jotain muuta kuin odotin. Minä luulin että pienessä veneessä kevyesti meloisin muutaman metrin koska amerikkalaiset haluavat jostain syystä nähdä että idiootitkin osaavat meloa. No huh huh! Olin kyllä niin väärässä. Ahtauduin ja "sidoin itseni" aluksi pieneen paattiini (sardiinipurkkiin) kiinni, ja ahtaanpaikankammo ei ollut kaukana, voin sanoa. Osa minusta olisikin halunnu huutaa mutta pidättäydyin sovinnaisuudesta. Veteen päästyäni avustaja tulee luokseni, ja sanoo että ensimmäisenä voitais kokeilla osaanko päästä paatista pois (mainiota, sehän olikin sillä hetkellä suurin huolenaiheeni!); minun on käännettävä paatti nurin, jolloin olen sidottuna paattiin veden alla pää alaspäin, vedettävä jostain hihnasta ja irtauduttava paatista, koputettava paattia, ja tultava pinnalle. Niin anteeks totaa mitä? Eiks tää ollukkaa melomistunti? Mähän en osaa edes hyvä ku sukeltaa (ilman nenästä kiinni pitämistä itse asiassa en...), mähän pelkään veden alla olemista ehkä eniten maailmassa, niin mitä pyysit tekemään? Eikö me voitais tässä lähestyä tehtävää rauhassa askel askeleelta, ja kymmenen vuoden päästä ehkä olisin valmis tekemään tempun vaikka siihen mennessä olisin varmaan harrastukseen kyllästynytkin jo, ja lopettanut leikin kesken.
Ensimmäisessä kerrassa minulla oli siis todellakin rimakammo (korkeushypyssä aina vetosin rimakammoon..).
Tunnin päästä tosin osasin irtautua veden alla paatista, ja osasin myös kääntää paatin nurin (pääni ollessa veden alla alaspäin), odotella tarvittaessa veden alla, ja kääntää veneen takaisin oikeinpäin toisen veneen avustuksella. Seuraavana vuorossa olisi kääntää paatti nurinpäin ja tulla pinnalle ilman mitään apuvälineitä. No huh huh!
Olen hirrrveän ylpeä itsestäni. Siksi koska voitin pelkoani. En täysin mutta sitä kohti. Seuraavaks vuorossa olis käärmeet. Onks kellään lemmikkikäärmettä jota vois pitää sylissä?

Edit 2. Siis eihän se mitään kajakoimista ookkaan, äly hoi, vaan koskenlaskua! Nyt sain termit vasta päässäni kohilleen. No ei ihmekään että ei sitä ihan oman mukavuusalueen tuntumassa ollutkaan. Minä ihmettelinki että miten hitossa normaalit amerikkalaiset pullerot näin vaan pyörähtävät ympäri pikku sardiinipurkeillaan veden alle, ja tulevat sieltä ylös. Nokun eihän ne menis mukaan koskenlaskuharjoituksiin alunperinkään!! Wikipedia kertoo koskenlaskusta: 'It is considered an extreme sport, as it can be dangerous.' Vainiiiin. Palaset loksahtelevat vihdoin kohdilleen. Onneksi en tienny tätä etukäteen, en olis menny paikalle varmaa ollenkaa. :)

maailma on iso

saatiin amerikkalainen tyttö vakuuttuneeks siitä että hong kongilaisen pojan isä oli nigerialainen ja äiti saudiarabialainen. ja että poika on asunu hong kongissa nyt vasta muutaman vuoden. sitä ennen asui nigeriassa. ja antoi poika näytteenkin 'nigerian kielestä'.
ja että pojan isä näytti ihan perusnigerialaiselta. ja että poika on tullut ulkonäössään isäänsä.
lopulta kehotettiin tyttöä googlettamaan kuvia nigerialaisista, ja hän tajusi asioiden todellisen laidan.

karu totuus on ettei oo ees mitenkään yllättävää.

Lauantaina..

'Expose yourself to your deepest fear; after that, fear has no power, and the fear of freedom shrinks and vanishes. You are free.'

'I'd rather be hated for who i am than be loved for someone i am not.'

Tulin juuri maalaustunneilta. Jäin hiukan yliajaksi viimeistelemään fresconi loppuun. Siitä tuli itse asiassa yllättävän hyvä. Vaikka hiukan sitä olisin kai jäänyt vielä pilkun verran viilaamaan mutta en enää viitsinyt kun opettajat (hekin muuten olivat otettuja työstäni!) varmaan halusivat lähteä myös kohta kotiin. Ja aina kaikessa on viilattavaa. Kysymys kuuluu vain missä pisteessä pistät pelin poikki.

Jotkut ihmiset on muuten aivan mahtavia tyyppejä. Eilen näitä esimerkiksi tapasin pari kappaletta; hiphoptanssijan ja -ohjaajan, ja tummaihoisen kikkaratukkaisen pojan jolla on musta vyö karatessa ja hammasraudat; hänen kanssaan tapasin harjoitella aikidoa.

Olen lähestymässä edes millin verran jonkin kullanarvoisen oppimista. Sen että uskaltaa elää. Mikä lienee aika tärkeää.

Kuulin liian myöhään 24h-tanssista. Bileet jotka kestävät 24h, ja on tanssittava. Ei saa istua tai levätä, ja on liikuttava koko ajan. Olisin varmaan yrittänytkin, ja kaverini kai menikin. Höh. Kade. :) Tai ehkä ei. En ole varma.

Kuulemma loppuvaiheessa jäljelläolevat ihmiset pitävät toisistaan kiinni etteivät tipu lattialle.... Mikä mahtava kokemus olisi, jättää pelin kesken sitten tai ei.