Keksiviikko

Tänään oli välikokeet karatessa! Kickboxailin (tai mitä se nyt oli, nyrkkeilyhanskat käsissä lyöden ja potkien ilman sen kummempia sääntöjä, mm. myös pää oli tähtäimessä..) ja erikseen myös painin kun kaikki katsoivat (kyllä, meidän "karatekurssi" ei ole niinkään perinteistä karatea vaan jtn 'modern combative arts'). Muutaman minuutin kickboxailussa tuli hurja hiki, ja huomasinki että oonpa huonossa kunnossa. Se olis juoksun paikka........ vaan ei tänään. Ehkä sit, öö, ens viikolla. ;)
Painissa muistin pari vanhaa judokikkaa, ja menestyinki niissä hyvin (kuulemma "päivän parhaimpia otteita"). Mutta sitte en ymmärtäny ku jotku innokkaat aggressiiviset jätkät huusivat/ehdottelivat että miten voin siitä jatkaa. Iha ku oisin ollu jossai nyrkkeilykehässä, ja kaikki vaahtoavat suu täynnä nyrkkeilyaitausta kolistellen mitä mun pitäs tehä. Testosteronia oli siis liikkeellä. Ja mä olin lähinnä että täh, eiks tää ny ookkaan tässä. Enkä mä ymmärtäny siinä tilassa yhtään mitä ne mulle huusi. Yhtään englanninkielen sanaa ei vaan menny tajuntaan. Ja olin niin hämmentyny. Ku en tajunnu että judo on "pehmeä" laji, enkä mä niillä sen otteilla saa kipua aikaan vastustajassa; sen takia mun olis niistä jatkettava lukkoihin missä toisen on luovutettava. Mä vaan odotin ja odotin siinä että miksei se toinen jo luovuta. Noh, lopulta onneksi ajattelin hiukan pienillä aivonystyröilläni, ja jatkoin köpelösti jiu-jitsulukkoon.

Nyt opettelemaan kayakoimista (vai mikä se suomenkielinen sana olis) uima-altaassa! Jos tulevaisuudessa pääsis ihan kunnon jokivarsille melomaan.

P.S. Semmonen mielenkiintoinen tieto, minkä opin tänään, nii Kiinassa asiat on hullusti; kananmunat saattaa olla myrkyllisiä tekomunia, melonit räjähtelevät maatiloilla, ruokaöljy onkin käytettyä moottoriöljyä, vadelmat ovat kurpitsan kokoisia... erittäin ravitsevaa. Hong kongilaiset eivät mielellään osta mitään suuhun pantavaa mikä tulee Kiinasta (totta, hong kongilaiset eivät halua mieltää itseään kiinalaisiksi).

Edit.
 Tulin sitten kajakoimasta (nyt löytyi se suomenkielinen vastinekin!)! No huh huh! Se oli ihan jotain muuta kuin odotin. Minä luulin että pienessä veneessä kevyesti meloisin muutaman metrin koska amerikkalaiset haluavat jostain syystä nähdä että idiootitkin osaavat meloa. No huh huh! Olin kyllä niin väärässä. Ahtauduin ja "sidoin itseni" aluksi pieneen paattiini (sardiinipurkkiin) kiinni, ja ahtaanpaikankammo ei ollut kaukana, voin sanoa. Osa minusta olisikin halunnu huutaa mutta pidättäydyin sovinnaisuudesta. Veteen päästyäni avustaja tulee luokseni, ja sanoo että ensimmäisenä voitais kokeilla osaanko päästä paatista pois (mainiota, sehän olikin sillä hetkellä suurin huolenaiheeni!); minun on käännettävä paatti nurin, jolloin olen sidottuna paattiin veden alla pää alaspäin, vedettävä jostain hihnasta ja irtauduttava paatista, koputettava paattia, ja tultava pinnalle. Niin anteeks totaa mitä? Eiks tää ollukkaa melomistunti? Mähän en osaa edes hyvä ku sukeltaa (ilman nenästä kiinni pitämistä itse asiassa en...), mähän pelkään veden alla olemista ehkä eniten maailmassa, niin mitä pyysit tekemään? Eikö me voitais tässä lähestyä tehtävää rauhassa askel askeleelta, ja kymmenen vuoden päästä ehkä olisin valmis tekemään tempun vaikka siihen mennessä olisin varmaan harrastukseen kyllästynytkin jo, ja lopettanut leikin kesken.
Ensimmäisessä kerrassa minulla oli siis todellakin rimakammo (korkeushypyssä aina vetosin rimakammoon..).
Tunnin päästä tosin osasin irtautua veden alla paatista, ja osasin myös kääntää paatin nurin (pääni ollessa veden alla alaspäin), odotella tarvittaessa veden alla, ja kääntää veneen takaisin oikeinpäin toisen veneen avustuksella. Seuraavana vuorossa olisi kääntää paatti nurinpäin ja tulla pinnalle ilman mitään apuvälineitä. No huh huh!
Olen hirrrveän ylpeä itsestäni. Siksi koska voitin pelkoani. En täysin mutta sitä kohti. Seuraavaks vuorossa olis käärmeet. Onks kellään lemmikkikäärmettä jota vois pitää sylissä?

Edit 2. Siis eihän se mitään kajakoimista ookkaan, äly hoi, vaan koskenlaskua! Nyt sain termit vasta päässäni kohilleen. No ei ihmekään että ei sitä ihan oman mukavuusalueen tuntumassa ollutkaan. Minä ihmettelinki että miten hitossa normaalit amerikkalaiset pullerot näin vaan pyörähtävät ympäri pikku sardiinipurkeillaan veden alle, ja tulevat sieltä ylös. Nokun eihän ne menis mukaan koskenlaskuharjoituksiin alunperinkään!! Wikipedia kertoo koskenlaskusta: 'It is considered an extreme sport, as it can be dangerous.' Vainiiiin. Palaset loksahtelevat vihdoin kohdilleen. Onneksi en tienny tätä etukäteen, en olis menny paikalle varmaa ollenkaa. :)