Kirkossa

Kävin sit kirkossa! Semmonen peruskirkkopytinki. "Pappi" flanellipaidassa ja farkuissa vahvalla etelän aksentillaan puhuu käsiä heilutellen tyytyväisyydestä siihen mitä on, käyttipä vertauksena aivoja syöviä zombeja. "Hey dude you know it is not very good to keep eating those brains, you should probably cut it!" Zombit eivät nää omaa riippuvuuttaan, vaan jatkavat aivojen jahtaamista epätoivoisesti. Eli hei, tyytyväisyys löytyy tästä ei sit ku saa uuden auton tai pudottaa viis kiloo painoa, oli sanoma.

Kirkossa kuunneltiin myös livenä rock-gospelia, ja kaikki näyttivät olevan niin fiiliksissä että. Silmät kiinni jammaten ja kädet ehkä nostaen ilmaankin tuntien jotain hengellistä.

Ja talkshow oli myös. Pappi kuulusteli nojatuoleissa amerikkalaisittain talkshowmaisesti paria tummaihoista seurakuntalaista, toisella oli päässään hiphop-lippis, heidän panoksestaan; hengailevat siis ei-kristittyjen kanssa tennistä ja biljardia pelaten. Juttelivat kuinka coolia se on.

Seurakuntalaiset halailivat toisiaan, ja hymyilivät kuin naantalin auringot, ja niin hyvää energiaa en ole ympärillä tuntenut aikoihin, olihan siinä positiivisuudessa edes jotain aitoakin. Oletan.

Dogma-asioissa nyt olisin toki asioista ehkä eri mieltä mutta ei sillä nyt pointin kannalta ole väliä; ymmärrän hiukan paremmin miksi kristinusko on täällä amerikassa niin suosittua! Ihmiset toteuttavat sen niin loistavasti. Suomen kirkon sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa hyvinpukeutuneet mummot kuuntelevat otteita Raamatusta urkujen säestyksellä; samaan aikaan täällä jammaillaan Jeesuksen tahtiin miten halutaan.