Päivityksiä päivityksiä

Ahaa-elämys.
Oltiin koulusta varmaan 15v sitten oliko se Linnanmäellä vai Särkänniemessä. Jossain Pelletalossa, en muista tarkkaa nimeä. Ja siellä oli semmonen "pyörivä tunneli". Että kun sitä tunnelia pitkin kulki, niin tuntui kuin olisi itse lähteny pyörimään ylösalaisin. Koska ne tunnelin seinät pyöri.
Ja mä olin siinä suu auki pitkän aikaa, kuljin tunnelia edestakaisin. Koska en ymmärtänyt. Miksi minusta tuntui kuin pyörisin ku ei se oikeasti pyörinyt? "Noku ne seinät näyttää pyörivän", vastasi joku ihmettelyyni. Mutta se vastaus ei riittänyt. Miksi, jos tiedän seinien pyörivän, minusta silti tuntuu kuin lähtisin itsekin pyörimään?

Sanoin itselleni puoliääneen siinä tunnelin suulla että tämän elämäni aikana haluan ymmärtää asian laidan. Vaikka en ymmärtänyt ilmiötä nyt, ymmärtäisin sen varmasti myöhemmin. Se oli vakaa päätös se.

Ja me ollaan koulussa puhuttu nyt ihan samasta ilmiöstä!

Eihän siinä ilmiössä mitään "ihmeellistä" ole. Mutta sellainen "ympäri käydään, yhteen tullaan" hyvä fiilis tuli nyt.


Niin ja semmoista hauskaa kuulin. Joku sanoi taas että en ole ensimmäinen hänen tapaamansa suomalainen. Asui nimittäin muutaman vuoden jonku veijarin kans. Isokokoinen mies, kuunteli raskasta hevimetallia. Iso puolen metrin pituinen tuuhea parta. Ei turhia puhellut, hiljainen, juro. Kuulemma kuin ehta viikinki. Joo, kyllä tunnistan, suomalainen oli, tuumailin.


Judossa painittiin, ja oli aivan mahtavaa kun en pärjännyt. Parempaa siinä on häviäminen kuin voittaminen, väitän kovasti. Silloin tietää että voi yrittää kovemmin.


Mitäs vielä. Eilen oli taas mahtavat pubikeskustelut. Parhaat aikoihin.


Nyt on ihan oikeasti opiskeltava....... Aiheena tällä hetkellä... kasvojen tunnistus. Ja liikkumisen vaikutus ympäristön hahmottamisessa. Jee. :p


Semmoset päivitykset taas.

Kuvia harkoista

Pubissa kolme iltaa peräkkäin. Kulttuurikierrosta? Ensimmäinen ilta oli kiva (juteltiin maailmanparantamisesta ja elämästä ja politiikasta ja taloustieteistä), toinen ok (lämmin avoin tukeva porukka), nyt kolmas mitäänsanomaton (kuivan vitsikkään tylsiä pinnallisia aiheita nopeatempoisen keskustelun siivittämänä skottimurteella... otappa siitä selvää).

Päivittelen nyt vähän tiheästi. Mutta kun sain hyvää kuvamateriaalia meiän harkoista, jos kiinnostaa vilkaista!

Positiivinen yllätys!

Olin parempi painissa kuin mustavöinen (noin samanpainoinen) judoka!! Joka tietää sata eri tekniikkaa (enemmän kuin minä) miten toimia painitilanteessa. Toinen mustavöinen hyvin roteva mies joka on vähä niiku guru siellä treeneissä niin oli parempi kuin minä mutta seki oli ihan suu auki ja vaikka harvemmin puhelee niin toisti ainakin kymmenen kertaa kovaan ääneen 'very good very good' sen jälkeen kun oteltiin.
Oli ihan mahtavaa. Siis eniten prosessi, ei se sivutuote voittaminen/häviäminen.
Karjaisinkin siinä muuten komeasti kun se guru käänsi mua jotenki ilmaan. En tiiä mistä keuhkojen syvyydestä se ääni tuli.... :'D

Paini..... on valppautta. Läsnäoloa. Hetken kuuntelua, sen meneillään olevan sekunnin. Rentona. Antaa liikkeen viedä mihin vie kunhan pysyy oman tasapainon alueella. Tietoisuutta omasta vartalostaan ja painopisteestään siinä hetkessä. Vastapuolen painopisteestä. Ja sitten.... käyttää sitä tietoa hyväkseen.

Huom. ei sitä tietenkään että olisin oikeasti hyvä mutta voi sitä olla pienenä ihmisenä iloinen omista pikku saavutuksistaan. Ei riistetä sitä iloa keneltäkään, eihän. :)

Pilvetön taivas

Rakastan tunteitten laittamista johonki konkreettiseen kehykseen, esim. maisemaan.

Esimerkiksi. Tänään ja eilen.

Myrskyn jälkeen. Tyyntä -ei tuule siis millimetriäkään. Pilvetön taivas. Palmupuita. Hiekkaranta. Aurinko noussut. Hiukan säteet jo lämmittävät ihoa mutta vain että sen juuri tunnistaa. Meren ulappa. Se ei paljasta mitä sen takana on.
Pieni hymy suupielessä. Sievä kohtelias määrätietoisuus.

Parit kuvat

http://www.pessegadoro.com/2012/08/pawel-kuczynski-e-suas-ilustracoes.html?spref=fb

Kala kuoli

Lemmikkikalamme kuoli (siis se joka oli jätetty kämppään virumaan/kitumaan kauan ennen kuin muutimme).

Olimme lisänneet sille vettä akvaarion täyteen, ostaneet ruokaa ja laittaneet lämpöpumpun toimimaan. Ehkä muutos oli sille liikaa tai vanhuus muuten vain iski.

Siellä se lojuu akvaarion pohjalla nyt homeisena.

Suoraan sanoen, parempi näin. Sen elämä tuskin olisi muuttunut yhtään paremmaksi siitä karseudesta mitä siinä (likaisessa) akvaariossa se taisi olla.