Ahaa-elämys.
Oltiin koulusta varmaan 15v sitten oliko se Linnanmäellä vai Särkänniemessä. Jossain Pelletalossa, en muista tarkkaa nimeä. Ja siellä oli semmonen "pyörivä tunneli". Että kun sitä tunnelia pitkin kulki, niin tuntui kuin olisi itse lähteny pyörimään ylösalaisin. Koska ne tunnelin seinät pyöri.
Ja mä olin siinä suu auki pitkän aikaa, kuljin tunnelia edestakaisin. Koska en ymmärtänyt. Miksi minusta tuntui kuin pyörisin ku ei se oikeasti pyörinyt? "Noku ne seinät näyttää pyörivän", vastasi joku ihmettelyyni. Mutta se vastaus ei riittänyt. Miksi, jos tiedän seinien pyörivän, minusta silti tuntuu kuin lähtisin itsekin pyörimään?
Sanoin itselleni puoliääneen siinä tunnelin suulla että tämän elämäni aikana haluan ymmärtää asian laidan. Vaikka en ymmärtänyt ilmiötä nyt, ymmärtäisin sen varmasti myöhemmin. Se oli vakaa päätös se.
Ja me ollaan koulussa puhuttu nyt ihan samasta ilmiöstä!
Eihän siinä ilmiössä mitään "ihmeellistä" ole. Mutta sellainen "ympäri käydään, yhteen tullaan" hyvä fiilis tuli nyt.
Niin ja semmoista hauskaa kuulin. Joku sanoi taas että en ole ensimmäinen hänen tapaamansa suomalainen. Asui nimittäin muutaman vuoden jonku veijarin kans. Isokokoinen mies, kuunteli raskasta hevimetallia. Iso puolen metrin pituinen tuuhea parta. Ei turhia puhellut, hiljainen, juro. Kuulemma kuin ehta viikinki. Joo, kyllä tunnistan, suomalainen oli, tuumailin.
Judossa painittiin, ja oli aivan mahtavaa kun en pärjännyt. Parempaa siinä on häviäminen kuin voittaminen, väitän kovasti. Silloin tietää että voi yrittää kovemmin.
Mitäs vielä. Eilen oli taas mahtavat pubikeskustelut. Parhaat aikoihin.
Nyt on ihan oikeasti opiskeltava....... Aiheena tällä hetkellä... kasvojen tunnistus. Ja liikkumisen vaikutus ympäristön hahmottamisessa. Jee. :p
Semmoset päivitykset taas.
No comments:
Post a Comment