valoa ja kipua

joskus, joinakin hetkinä se elämä on vaan kivaa.

varsinkin silloin kun kohtaa jotain inspiroivaa. vaikka toisen ihmisen muodossa. samalla polulla, eri reittejä talsien.

tuntien ehkä jotain epämääräistä yhteenkuuluvuutta. ai, olitko säki täällä, mistä sä siihen putkahdit. joo no mä oon ollu täällä jo sellaset 26 vuotta. joo, sellasta.

tuollaisia hetkiä sitä helposti kyllä lähtee kai jahtaamaan kuin pahin zombi. elävä kuollut. sokea. ei, ei se ole mitään elävää enää jos on koskaan ollutkaan, kuollutta se on mitä etsit päivät yöt. atomit nimittäin liikkuvat ja noin.

mutta sillon kun semmonen elävä hetki putkahtaa yllätyksenä päin naamaa, on se kivaa. se on valoa.
(kuten eilen.)

........................

muuttamiset alkaa särkeä sydäntä. se on kipua, syvimpien siteiden katkomista puukolla. kyllähän sen kerran kestää jos toisenkin mutta jatkuvana syöttönä joskus tuntuu että jäljelle ei jää kuin veressä lilluvia sydämen lihassuikaleita..... tai ei ehkä lopulta sitäkään.
mut hei, ehkä se on just se idea, vähintään toisinaan?
ei kyllä enää oikein naurata.


"The only mistake we can make is to fear love. Everything else is called living."