Saturday, November 21, 2015

ryhmässä tyhmyys tiivistyy......

en ole varma onko ihminen tyhmin eläinlaji tällä planeetalla. mutta tyhmä se joka tapauksessa on.




esimerkiksi tämä.


heh. ihan vakavasti tosin.

aloitetaan vaikka sodista. tyhmää. vai voiko se mitään muuta olla? no ei kyllä, miettii asiaa miten päin vain. sodat vain osoittaa sen, kuinka idiootteja ihmiset voivat parhaimmillaan olla.

itse olen huolestuneempi enemmän kuitenkin ympäristökysymysistä. koska sodilla me ennen kaikkea tapetaan toisiamme, sadan vuoden jälkeen asiat voivat olla taas ihan jees. mutta jos maapallo vedetään paskaks, siinä ei sadankaan vuoden päästä ehkä enää hymyillä.



aloin nimittäin lukemaan, että miten ihmeessä se mercury on niihin kaloihin päätynyt. sen takia kalaa ei kannata kauheasti syödä. ja sehän on sinne toki ennen kaikkea päätynyt teollistumisen myötä:
'Mercury levels in the upper ocean have tripled since the beginning of the Industrial Revolution, and human activities are to blame, researchers report today in Nature'

Esimerkkinä: 
Minamata disease was first discovered in Minamata city in Kumamoto prefectureJapan, in 1956. It was caused by the release of methylmercury in the industrial wastewater from the Chisso Corporation's chemical factory, which continued from 1932 to 1968. This highly toxic chemical bioaccumulated in shellfish and fish in Minamata Bay and the Shiranui Sea, which, when eaten by the local populace, resulted in mercury poisoning.

mutta päätyyhän sinne veteen myös paljon muutakin.

itse muistan kävelleeni pari tuntia Guatemalan rantaa pitkin monen metrin korkuisen roskakasan päällä. ja se kaikki oli toki merestä siihen ajelehtinut.








 ja se merien saastuttaminen on toki vain yksi osa palapeliä.






tosin sitten kohta joku sanoo, että nämä on näitä hippiasioita, minä elän elämääni.


 tavallaan se on ihan totta. ei sitä suomalaisena voi tehdä kauheastikaan asialle. antaa asioiden vain mennä huonompaan suuntaan. jättää ehkä yhden lomamatkan tekemättä Kreikkaan, jotta ei kannustaisi lentokoneilua. jättää lihan syömättä, ja pistää paperinsa kierrätykseen. laittaa vaatteet kirppikseen. ehkä joku keksii vielä jotain muita loistavia neronväläyksiä.

samaan aikaan Aasiassa ihmisten jätteet heitetään sellaisenaan mereen, ja tehtaat paiskaavat sinne myös kaikki sivutuotteet minkä vain pystyvät.



joku ympäristöasioita tutkiva sanoi minulle kerran, että ongelma ei ole vain Aasian teollistuminen, vaan sekin että Afrikka haluaa aloittaa kunnolla teollistumisensa myös. ja mitään päästöjen valvontaa ei kyllä silloin tule olemaan.

USA:kin alkaa hiukkasen heräämään ympäristökysymyksiin ehkä ehkä. ainakin tämmöisen lauseen löysin lukiessani mercurista:
U.S. EPA’s rule to reduce 90 percent of the mercury emissions from coal-burning power plants survived a recent Senate vote

mutta ei se enää ihan kauheasti auta.





ei, en tiedä ratkaisua. 

voin vain sanoa, että onneksi en opiskellut ympäristötieteitä. kärsisin varmaan syvästä masennuksesta.

ja voin sanoa senkin, että itse en ole järjettömän kuluttamisen kannalla. mitä vähemmän kulutetaan, sitä enemmän saastetaakka maailmalle pienenee, ja myös työtuntimäärä meille vähenee.

itse asiassa. asiasta haravaan. jos me kaikki lopetettais se turha hyödykkeiden ostaminen. vaatteita silloin kuin tarvitsee, puhelin menee niin kauan kuin se toimii, prosessoimatonta ruokaa, jouluvalot vain keittiöön.

voiskohan tätä työviikkoa silloin lyhentää vaikka 20 tuntiin viikossa. minun työtuntimääräni ainakin hiipuisi, kun vähemmän ihmisiä kiinnostuisi pitämään piilareita vaihtelun vuoks aina silloin tällöin huvikseen.
niin myös tehtaantyöntekijöiden, vaatekauppojen myyjien, erilaisten toimistotyöntekijöiden.
vähemmän ihmisiä tarvittaisiin töihin. he voisivat sitten kouluttautua muihin tarpeellisin ammatteihin. esimerkiksi heistä voisi sen sijaan tulla vaikkapa farmareita, hoitajia, opettajia, lääkäreitä -koska näitä tarvittaisiin tietysti kaksinkertainen määrä, jotta hekin saisivat työtuntitaakkaansa alennettua.

ainakin nyt ennen kuin robotit valtaavat alaa.

40h viikossa on kyllä liikaa. elämän tuhlausta.

miksi en voisi olla syntynyt pari sataa vuotta myöhemmin?

paitsi silloin maapallo on saastaisempi paikka. leikkisin kurahousuissa aina pihalla, ja nenästä vuotaa mustaa räkää. haavoista valuu jotain keltaista limaa. kyyneleet ovat vihreitä.

love love love kaikki. let's be happy bunnies.


Saturday, November 14, 2015

ehkä negatiivisuus on ihan ok...

luin Hesarista artikkelin, ja komppaan tässä osittain sitä.

POSITIIVISUUS on päivän sana. TEHOKKUUS, ILO, ONNI, SELVIYTYMINEN, MENESTYMINEN. vaali POSITIIVISIA tunteita. ELÄMÄ ON IHANAA.

käy jollain LIFE COACHILLA, elämänvalmentajalla. saat jonkun minkälie vaikka ONNENPELIN avulla ymmärtää paremmin MITÄ SINÄ HALUAT, MIHIN TÄHTÄÄT, MITEN SAAT ELÄMÄN SUJUMAAN HEDELMÄLLISEMMIN.

LOISTA, OLE MAHTAVA.

no haista nyt.

artikkelissa oli ajatus, että jos elämän ongelmat ei ole pinnallisia, miten ratkaisut voisi olla pinnallisia myöskään.

ehkä negatiivinen tunne on joskus yhtä tärkeä kuin positiivinen. ja ehkä on ihan inhimillistä kokea negatiivisia tunteita, ja ehkä me ymmärretään elämää niiden kautta vain paremmin.

ehkei sitä tarvitse yrittää olla vahva, tehokas tai positiivinen. ehkei se ole itse asiassa edes kovin inhimillistä. ehkä maailma se tässä kaheli on.

ehkä avainsanat pitäisi olla pikemminkin anteeksianto, hyväksyminen, myötätunto, rakkaus. ensin vain itseä kohtaan (!), ja jonkun ajan kuluttua se ehkä automaattisesti avautuu maailmaakin kohti -oli se maailma sitten mitä tahansa. mutta valopilkut ei ikinä ole siinä pahitteeksi. tämä valo vaan juontuu rauhasta, inhimillisyydestä.
vai oletko ennemmin rehellisesti dirt in dirt?

Wednesday, November 11, 2015

keskiviikko

aurinko paistaa, t-paitakelit, meri vieressä horisonttineen. kuin parh
aimmat... toukokuun kelit.

ostin tuoretta kalaa kalatiskiltä. summassa jotain, eihän portugalilaiset nimet mitään sano.

tein töitä 30 minuuttia tänään. pitkästä aikaa rentoa. nyt voin taas käyttää aikaa oikeasti hyödyksi...

huomenna taas tanssitunneille -1,5h lyyristä jazzia ja 1,5 balettia.

sanoisin, noin yleensä ottaen, aika jees. just nyt.


p.p.s. you want to know the stereotypes of some Nordic nations?

Swedes: happy and smart people
-someone just told me again "those Swedes, i really like them, they are always so happy and also smart!"

Norwegians: happy but not that smart
-you would know this if only you had to deal with Norwegian customers.......

Finns: lost and confused
he: that guy passed by looked like a Finn! i am sure he was a Finn!
me: how does a Finn look like?
he: he had a bear and black clothes, and.... his way of being was that of a Finn
me: how is a Finn like?
he: errm
(silence.)
me: how is a Finn like?
(silence.)
he: well..... kind of.... lost and confused.


Sunday, November 1, 2015

kaheli päivä (crazy day)

eilen oli kyllä sitten astetta kahelimpi päivä.

heräsin ennen kasia syömään aamupalaa. olinhan menossa surffaamaan aamupäivätunnille (!!). lähdin siis jo puol ysiltä kotoa etsimään bussipysäkkiä, josta löytäisin bussin Costa Caparicaan, johon kuulemma vain parhaimmat surffaajat menevät. ;) LOL. itse asiassa kuulin eilen jonku suusta. "wow were you really in Costa Caparica? you must be pretty good then. i heard only best surfers go there." todellisuudessa siellä nyt ne aallot nyt vaan on täällä, että jos haluaa aaltoja, niin menee sit sinne.

joka tapauksessa, jouduin venaamaan bussia pysäkillä puolisen tuntia. tapasin keski-ikäisen portugalilaisen naisen, josta en ollut varma oliko hän Halloween-asussa vai oliko hän jotenkin spirituaalinen. aloimme juttelemaan, ja kävi ilmi, että hän ei ollut Halloween asussa mustine hameineen, noita lila-mustameikkeineen, raskaine metallisine koruineen jne. hän oli vain menossa kaksipäiväiselle spirituaaliselle konferenssille. bloody hell!

kun pääsimme vihdoin bussiin, bussimatka kesti 45 minuuttia, ja juttelimme senkin ajan niitä näitä, olin hyvin kiinnostunut hänen konferenssista. jossa eri puhujat puhuvat kuulemma tietoisuuden tasosta. tai jotain.

siis mielenkiintoinen tuttavuus, voisi sanoa. pääsin kuitenkin perille, ja menin surffitunnille 10 minuuttia myöhässä itse asiassa, mutta se ei täällä Portugalissa ole kyllä mitään. koira kakkansi keskellä katua, vapaana kun oli. sen muistan siitä matkasta kun juoksin bussipysäkiltä surffitunnille itse piirtämäni kartan avulla (se on kun ei älypuhelinta ole, niin elämä hiukan monimutkaisempaa ;)). täällä muuten koirat ovat lähes aina vapaana. milloin näin viimeksi koiran valjaissa? ainoastaan jos ovat joitain doopermanneja kuten alakertamme koira.
kyllä sitä välillä yksinään kun kävelee kadulla, ja koira tulee vapaana vastaan, niin toivoo että on ihan kesy eikä ole kaheli :D ainakin näin koiran puremana ihmisenä...........

joka tapauksessa, surffitunti!! mahtavaa!!
ensimmäistä kertaa kun näin aallot. suuni loksahti kyllä kirjaimellisesti kunnolla auki, enkä ollut varma itkeäkö vai nauraako (siis edellisen kerran surffasin täällä toisessa paikassa, jossa aallot ovat vähintään kesyt). nauroin kauhistuksesta. jokin ihme reaktio. siis ei mulle ikinä olis tullu mieleenkään ikinä ikinä mennä edes uimaan tai edes hiukan kahlaamaankaan tuommoiselle rannalle, jossa oli niin korkeat aggressiivisilta näyttävät vaahtopäät. siis ei ikinä ikinä ikinä. mä en ollut varma, uskaltaisinko mennä koko veteen! hei, ootteks te nyt varmoja että voitte päästää mut tuonne, etten todennäköisesti hukkuis, hei ootteks te ihan varmoja, mietin......
Portugalilainen huonosti englantia puhuva surffiopeni näki kauhistukseni ja sanoi "yes? or no?". nauroin taas kauhistuksesta. toinen mahdollisuus olisi ollut juosta karkuun sillä sekunnilla jättäen surffilaudan rannalle.
"relax", sanoi surffiopeni. okei, yritin siis rentoutua. ja mentiin sitten veteen surffilautojen kanssa.
ajattelin että tässä on koko elämäni haastavin ja vaarallisin kokemus edessä.
kauhistukseeni ei auttanut rannalle ajautuneet kuolleet mustekalat. mitä viiiitsiä..... se pisti kysymään, että mitä kaikkea tuolla vedessä voikaan olla....

surffiopettaja auttoi minua ensimmäisenä, koska olin tosiaan puoliparalysoitunut siinä. hän auttoi minua kulkemaan aaltojen lävitse surffilaudalla. olin entistä paralysoituneempi. ne aallot olivat niin jotenkin aggressiiviset. siinä oli surffilaudan nokka hetken verran kohti taivasta, kun sitä aaltoa oli ylittämässä.
noh, yritin sitten parit aika kevyet aallot surffata. pääsin ylös oikeastaan ongelmitta aallon päälle, ja opettaja jätti minut rauhaan.





surffailtiin siinä sitten varmaan 1,5 tuntia. OLI MAHTAVAA. MAHTAVAA. eikä ne aallot lopulta niin pahat ollu, kunhan siihen oli vaan tottunut. nuo oli itse asiassa just hyvät aallot amatöörille. hyvät kunnon säännölliset aallot mutta ei vaarallista vahvaa "under current" mikä se on suomeks, alla tapahtuvaa virtaa joka helposti vetää kohti merta, eikä ikinä pääse enää takas rantaan. :D mitä Meksikossa oli....

eikä tarttenu sukeltaa surffilaudan kanssa aaltojen ali. silloin ne olis isoja. ;)

paitsi nyt ne aallot tästä vaan paranee täällä, tulee viel isommiks ja isommiks kun talvea kohti mennään. :) kuulemma...

mutta kyllä välillä tapahtui toki sitä ja tätä. pari kertaa surffilauta oli mun ja tulevan aallon välissä vaakasuorassa, ja se aalto paiskas surffilaudan mun päälle, ja uppouduin pinnan alle. kerran surffilauta osui mun päähän kun tipuin laudan päältä, kun aalto sen laudankin paiskasi. kyllähän näitä. usein sai taistella tulevaa aaltoa vastaan, ettei se vetäisi ihan hirveästi rantaa kohti. sitä kun halusi pois rannasta, kohti horisonttia, "to catch a good wave".

joka tapauksessa, tutustuin johonki saksalaiseen poikaan, joka oli myös surffailemassa, ja hengailtiin muutama tunti surffitunnin jälkeen. mukava ihminen. kävin kaupassa, ja tulin kotiin.

juttelin Skypessä vanhempien kanssa, söin, ja mietin mitä teen. koska meidän kämpillä oli kotibileet, ja ajattelin välttäväni ne. meninkin sitten yhden porukan kanssa keilaamaan muutamaksi tunniksi. tulin kotiin, ja bileet oli vielä hengissä. kaikki ihmiset olivat tanskalaisia, parit suomalaiset seassa. liityin seuraan puol kahteen saakka, ja menin nukkumaan kun muut lähtivät vielä klubille (minä en voi unettomuudestani johtuen.... :( ). mukavia mukavia ihmisiä täälläkin.

menin nukkumaan. tunsin vielä kropassani puolisen tuntia sänkyyn menon jälkeen kuin "läpikulkevani" aaltoja surffilaudalla. mutta sitten nukahdin.

Kuva yhdestä Costa Caparican aallosta:

semmoista.