heräsin ennen kasia syömään aamupalaa. olinhan menossa surffaamaan aamupäivätunnille (!!). lähdin siis jo puol ysiltä kotoa etsimään bussipysäkkiä, josta löytäisin bussin Costa Caparicaan, johon kuulemma vain parhaimmat surffaajat menevät. ;) LOL. itse asiassa kuulin eilen jonku suusta. "wow were you really in Costa Caparica? you must be pretty good then. i heard only best surfers go there." todellisuudessa siellä nyt ne aallot nyt vaan on täällä, että jos haluaa aaltoja, niin menee sit sinne.
joka tapauksessa, jouduin venaamaan bussia pysäkillä puolisen tuntia. tapasin keski-ikäisen portugalilaisen naisen, josta en ollut varma oliko hän Halloween-asussa vai oliko hän jotenkin spirituaalinen. aloimme juttelemaan, ja kävi ilmi, että hän ei ollut Halloween asussa mustine hameineen, noita lila-mustameikkeineen, raskaine metallisine koruineen jne. hän oli vain menossa kaksipäiväiselle spirituaaliselle konferenssille. bloody hell!
kun pääsimme vihdoin bussiin, bussimatka kesti 45 minuuttia, ja juttelimme senkin ajan niitä näitä, olin hyvin kiinnostunut hänen konferenssista. jossa eri puhujat puhuvat kuulemma tietoisuuden tasosta. tai jotain.
siis mielenkiintoinen tuttavuus, voisi sanoa. pääsin kuitenkin perille, ja menin surffitunnille 10 minuuttia myöhässä itse asiassa, mutta se ei täällä Portugalissa ole kyllä mitään. koira kakkansi keskellä katua, vapaana kun oli. sen muistan siitä matkasta kun juoksin bussipysäkiltä surffitunnille itse piirtämäni kartan avulla (se on kun ei älypuhelinta ole, niin elämä hiukan monimutkaisempaa ;)). täällä muuten koirat ovat lähes aina vapaana. milloin näin viimeksi koiran valjaissa? ainoastaan jos ovat joitain doopermanneja kuten alakertamme koira.
kyllä sitä välillä yksinään kun kävelee kadulla, ja koira tulee vapaana vastaan, niin toivoo että on ihan kesy eikä ole kaheli :D ainakin näin koiran puremana ihmisenä...........
joka tapauksessa, surffitunti!! mahtavaa!!
ensimmäistä kertaa kun näin aallot. suuni loksahti kyllä kirjaimellisesti kunnolla auki, enkä ollut varma itkeäkö vai nauraako (siis edellisen kerran surffasin täällä toisessa paikassa, jossa aallot ovat vähintään kesyt). nauroin kauhistuksesta. jokin ihme reaktio. siis ei mulle ikinä olis tullu mieleenkään ikinä ikinä mennä edes uimaan tai edes hiukan kahlaamaankaan tuommoiselle rannalle, jossa oli niin korkeat aggressiivisilta näyttävät vaahtopäät. siis ei ikinä ikinä ikinä. mä en ollut varma, uskaltaisinko mennä koko veteen! hei, ootteks te nyt varmoja että voitte päästää mut tuonne, etten todennäköisesti hukkuis, hei ootteks te ihan varmoja, mietin......
Portugalilainen huonosti englantia puhuva surffiopeni näki kauhistukseni ja sanoi "yes? or no?". nauroin taas kauhistuksesta. toinen mahdollisuus olisi ollut juosta karkuun sillä sekunnilla jättäen surffilaudan rannalle.
"relax", sanoi surffiopeni. okei, yritin siis rentoutua. ja mentiin sitten veteen surffilautojen kanssa.
ajattelin että tässä on koko elämäni haastavin ja vaarallisin kokemus edessä.
kauhistukseeni ei auttanut rannalle ajautuneet kuolleet mustekalat. mitä viiiitsiä..... se pisti kysymään, että mitä kaikkea tuolla vedessä voikaan olla....
surffiopettaja auttoi minua ensimmäisenä, koska olin tosiaan puoliparalysoitunut siinä. hän auttoi minua kulkemaan aaltojen lävitse surffilaudalla. olin entistä paralysoituneempi. ne aallot olivat niin jotenkin aggressiiviset. siinä oli surffilaudan nokka hetken verran kohti taivasta, kun sitä aaltoa oli ylittämässä.
noh, yritin sitten parit aika kevyet aallot surffata. pääsin ylös oikeastaan ongelmitta aallon päälle, ja opettaja jätti minut rauhaan.
surffailtiin siinä sitten varmaan 1,5 tuntia. OLI MAHTAVAA. MAHTAVAA. eikä ne aallot lopulta niin pahat ollu, kunhan siihen oli vaan tottunut. nuo oli itse asiassa just hyvät aallot amatöörille. hyvät kunnon säännölliset aallot mutta ei vaarallista vahvaa "under current" mikä se on suomeks, alla tapahtuvaa virtaa joka helposti vetää kohti merta, eikä ikinä pääse enää takas rantaan. :D mitä Meksikossa oli....
eikä tarttenu sukeltaa surffilaudan kanssa aaltojen ali. silloin ne olis isoja. ;)
paitsi nyt ne aallot tästä vaan paranee täällä, tulee viel isommiks ja isommiks kun talvea kohti mennään. :) kuulemma...
mutta kyllä välillä tapahtui toki sitä ja tätä. pari kertaa surffilauta oli mun ja tulevan aallon välissä vaakasuorassa, ja se aalto paiskas surffilaudan mun päälle, ja uppouduin pinnan alle. kerran surffilauta osui mun päähän kun tipuin laudan päältä, kun aalto sen laudankin paiskasi. kyllähän näitä. usein sai taistella tulevaa aaltoa vastaan, ettei se vetäisi ihan hirveästi rantaa kohti. sitä kun halusi pois rannasta, kohti horisonttia, "to catch a good wave".
joka tapauksessa, tutustuin johonki saksalaiseen poikaan, joka oli myös surffailemassa, ja hengailtiin muutama tunti surffitunnin jälkeen. mukava ihminen. kävin kaupassa, ja tulin kotiin.
juttelin Skypessä vanhempien kanssa, söin, ja mietin mitä teen. koska meidän kämpillä oli kotibileet, ja ajattelin välttäväni ne. meninkin sitten yhden porukan kanssa keilaamaan muutamaksi tunniksi. tulin kotiin, ja bileet oli vielä hengissä. kaikki ihmiset olivat tanskalaisia, parit suomalaiset seassa. liityin seuraan puol kahteen saakka, ja menin nukkumaan kun muut lähtivät vielä klubille (minä en voi unettomuudestani johtuen.... :( ). mukavia mukavia ihmisiä täälläkin.
menin nukkumaan. tunsin vielä kropassani puolisen tuntia sänkyyn menon jälkeen kuin "läpikulkevani" aaltoja surffilaudalla. mutta sitten nukahdin.
Kuva yhdestä Costa Caparican aallosta:
semmoista.
No comments:
Post a Comment