"nothing is good or bad; thinking makes it so."
"everything changes when you start to emit your own frequency rather than absorbing the frequencies around you, when you start imprinting your intent on the universe rather than receiving an imprint from existence."
"vibes speak louder than words."
"you will see in the world what you carry in your heart."
"i'm too crazy to tell and you are too normal to listen."
"Life has to be lived as a song. To live it as less than that is to miss it. One has to introduce the quality of dance into one's whole life. Dance should not be a thing apart, it should be the flavour of one's being. And songs should not be something that one sings once in a while. It should be one's breathing, the very heartbeat. I call that life religious. That's what praising God really is: when everything that one is doing has become song, one has become an offering to God. And the song should be of bliss because life is such a blessing. We are not worthy of it, yet we have taken it for granted. Not only that -- we go on complaining. We go on complaining that it should be like this and like that and why is it like this ? We are immensely ungrateful.
This ungratefulness is the radical core of atheism. On the surface the man may not be denying God, but if he is complaining about life he is denying God. He may be a churchgoer but if he complains about life then he is not in love with God and he has not understood the word 'God' at all. God can be understood only in deep gratefulness. To me, through utter gratefulness something happens to human consciousness -- that something is God. But It happens only when one is immensely grateful, tremendously grateful, utterly grateful."
Huom. jos joku erehtyy sekoittamaan viimeisintä lainausta (väistämättä) mihinkään tiettyyn uskontoon tai liittyvän kristinuskon jumalaan, niin.... noh, ihan sama. mutta kirjoittaja joka tap on (alun perin) hindulainen (tosin ei ole sitäkään)....
Wednesday, May 24, 2017
Thursday, May 4, 2017
päivän pohdintaa
välillä sitä miettii....... kaikenlaista.
esimerkiks mitä tässä elämässä sitä tekis. esimerkiks työkseen. ja kyseenalaistaa terveellä tavalla vähän se mitä on annettu.
tulin tulokseen, että mulle sopis jonkin instrumentinsoiton opettajuus. viulua, trumpettia, mitä vaan mitä osais soittaa.
voisi toimia ihmisten kanssa hyvin rajatuissa kehyksissä, olisi jokin taito mitä opettaa muille, ja ne muut ovat suhteellisen yhteistyöhalukkaita............ selkeät kuviot -katsotaanpa mitä siellä pianoaapisen seuraavalla sivulla on...... tietäisi mihin suuntaan edetä -tämä nuotti on väärin, tai soittaa sujuvammin, tai olla hakkaamatta koskettimia........
mut se tais mennä nyt ohi se ammatti tässä elämässä.
tuntuu kuin olisi pistetty liian isoihin saappaisiin. ennen kouluun pääsyä halusi psykologiksi mutta nyt kun se valmistuminen alkaa olla ajallisesti lähellä, iskee jonkinlainen viime hetken paniikki että mitä mä täällä teen, miksi minulle on annettu opiskelupaikka, mitä mä oon, ...................... ja miksi en ryhtynyt sellonsoiton opettajaksi. tai lähihoitajaksi.
----------------------------------
mitä oon jo pitkään miettiny, on oma tapa olla, oma temperamentti ja oma persoonallisuus..... ja mihin se sopii.
mut sit mulle sanotaan, ettei mun tarvitse sopeutua, "fit into others requirements". ja ymmärrän sen itsekin, että se on se fiksuin tai ehkei fiksuin mut viisain lauselma tässä yhteydessä.
et mulla (ja kaikilla muilla) on vapaus olla sellanen kun mä oon. ei tarvitse yrittää olla tietynlainen. ihan mitä tahansa teenkään, voin olla mitä sattuu sillä hetkellä olemaan.
elämä on lyhyt, ja sen tutkiminen on loppujen lopuksi parempaa kuin hyvältä näyttäminen muiden silmissä
käytännössä se on usein kuitenkin vaikein reitti, tosin riippuen omasta temperamentista, ympäristöstä ja kertyneistä kokemuksista
----------------------
oon vieläkin vähän hukassa sen suhteen millainen on persoonallisuuteni..... temperamentti on helpompi kysymys (esim. millainen olit pienenä lapsena) mutta persoonallisuus...... spekuloidaan muun muassa, että on vain kahta eri ominaisuutta persoonallisuudessa, positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet............ mitä se oma persoonallisuus on?
muistan yläaste/lukioaikana olleeni kiinnostunut persoonallisuusteoriasta, missä jaettiin ihmiset sangviinisiksi, koleerisiksi, melankolisiksi ja flegmaattisiksi ihmisiksi.
sangviinikot: iloisia, pirteitä, seurallisia, optimisti, jättävät asiat helposti kesken, saamattomia
koleeriset: konkreettisia, käytännöllisiä, tehokkaita *myyntitykki, johtaja*
melankolikot: perfektionistejä *tutkija, taitelija*
flegmaattiset: hitaasti käyntiin lähteäviä, huolellisia *toimistotyöläinen, kirjastonhoitaja*
huom! tämä vain viihdetarkoitukseen!! kuten on jonkun iltasanomien "mikä kala olet?" tyyppiset testit ;)
esimerkiks mitä tässä elämässä sitä tekis. esimerkiks työkseen. ja kyseenalaistaa terveellä tavalla vähän se mitä on annettu.
tulin tulokseen, että mulle sopis jonkin instrumentinsoiton opettajuus. viulua, trumpettia, mitä vaan mitä osais soittaa.
voisi toimia ihmisten kanssa hyvin rajatuissa kehyksissä, olisi jokin taito mitä opettaa muille, ja ne muut ovat suhteellisen yhteistyöhalukkaita............ selkeät kuviot -katsotaanpa mitä siellä pianoaapisen seuraavalla sivulla on...... tietäisi mihin suuntaan edetä -tämä nuotti on väärin, tai soittaa sujuvammin, tai olla hakkaamatta koskettimia........
mut se tais mennä nyt ohi se ammatti tässä elämässä.
tuntuu kuin olisi pistetty liian isoihin saappaisiin. ennen kouluun pääsyä halusi psykologiksi mutta nyt kun se valmistuminen alkaa olla ajallisesti lähellä, iskee jonkinlainen viime hetken paniikki että mitä mä täällä teen, miksi minulle on annettu opiskelupaikka, mitä mä oon, ...................... ja miksi en ryhtynyt sellonsoiton opettajaksi. tai lähihoitajaksi.
----------------------------------
mitä oon jo pitkään miettiny, on oma tapa olla, oma temperamentti ja oma persoonallisuus..... ja mihin se sopii.
mut sit mulle sanotaan, ettei mun tarvitse sopeutua, "fit into others requirements". ja ymmärrän sen itsekin, että se on se fiksuin tai ehkei fiksuin mut viisain lauselma tässä yhteydessä.
et mulla (ja kaikilla muilla) on vapaus olla sellanen kun mä oon. ei tarvitse yrittää olla tietynlainen. ihan mitä tahansa teenkään, voin olla mitä sattuu sillä hetkellä olemaan.
elämä on lyhyt, ja sen tutkiminen on loppujen lopuksi parempaa kuin hyvältä näyttäminen muiden silmissä
käytännössä se on usein kuitenkin vaikein reitti, tosin riippuen omasta temperamentista, ympäristöstä ja kertyneistä kokemuksista
----------------------
oon vieläkin vähän hukassa sen suhteen millainen on persoonallisuuteni..... temperamentti on helpompi kysymys (esim. millainen olit pienenä lapsena) mutta persoonallisuus...... spekuloidaan muun muassa, että on vain kahta eri ominaisuutta persoonallisuudessa, positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet............ mitä se oma persoonallisuus on?
muistan yläaste/lukioaikana olleeni kiinnostunut persoonallisuusteoriasta, missä jaettiin ihmiset sangviinisiksi, koleerisiksi, melankolisiksi ja flegmaattisiksi ihmisiksi.
sangviinikot: iloisia, pirteitä, seurallisia, optimisti, jättävät asiat helposti kesken, saamattomia
koleeriset: konkreettisia, käytännöllisiä, tehokkaita *myyntitykki, johtaja*
melankolikot: perfektionistejä *tutkija, taitelija*
flegmaattiset: hitaasti käyntiin lähteäviä, huolellisia *toimistotyöläinen, kirjastonhoitaja*
huom! tämä vain viihdetarkoitukseen!! kuten on jonkun iltasanomien "mikä kala olet?" tyyppiset testit ;)
Subscribe to:
Posts (Atom)