kilpailuyhteiskunta.

mutustelen sanaa kilpailuyhteiskunta.

se tarkoittaa, että yksi menestyjä vaatii monta jäämään rannalle nuolemaan näppejään.

katson kun selvästi huumeita käyttävä tatuoitu laiha nuori nainen hyvin outoine käytöksineen syö falafelia jonkun lyhyemmän ulkomaalaisen lipevän vanhan pukumiehen kanssa. eivät ole ainakaan sukua, tuskin kavereitakaan.

ostan halvan rievun jonka joku ehkä yötunteina on vääntänyt riisipalkalla.

yksi lapsi käy nelivuotiaasta asti voimistelutunneilla, ja käyttää sivistyssanoja jo ala-asteella. toinen lapsi ihmettelee miksi hän ei osaa edes kärrynpyörää eikä tiedä mitä tarkoittaa konteksti. onko jälkimmäinen lapsi tyhmempi? olettaen että tässä nämä esimerkit heijastavat eroa lasten perheiden sosioekonomisessa statuksessa, kuka pääsee todennäköisemmin lääkikseen?

mutta yksi lääketieteelliseen pääsevä vaatii monta ulkopuolelle jäävää. tai teatterikorkeakouluun. tai liikunnanohjaajakouluun. lähihoitajakouluunkin.

ja jotkut näistä kouluista ovat parempia kuin toiset. mistä ammatista saa eniten fyrkkaa on yksi tapa ajatella, toinen tapa on missä voi kehittyä eniten ihmisenä.

yksi trendikkääseen kahvilaan pääsevä työntekijä vaatii monta jotka eivät kyseistä työtä saa. joku teatterikorkeakoulusta valmistuva pääsee näyttelemään mm. KOM teatteriin, toinen menee Kokkolan kaupunginteatteriin vakituiseksi ja kolmas tekee hanttihommia pienten pätkätöiden välissä. kaikki eivät pääse KOM teatteriin.

rannalla istuskelevat vierekkäin laiha nainen ja lihava nainen. arpinaamainen ja hyväkasvoinen. hiljainen mököttäjä ja hymyilevä juttelevainen. kukaan ei arvota mitään ?

onko sinussa menestyjän ainesta.

luen mitä henkilöarvioinnissa mitataan:
"ehdokkaan valmiuksia suoriutua ja menestyä tehtävässä
motivaatiota, sitoutumista sekä odotuksia
luontaista työskentelytapaa
ongelmanratkaisu- ja päätöksentekovalmiuksia
yhteistyövalmiuksia
johtamisvalmiuksia, esimiesedellytyksiä
toiminta- ja vaikuttamistyyliä erilaisissa tilanteissa
yleistä kehittymispotentiaalia ja urasuuntautuneisuutta
keskeisiä kehittämis- ja riskialueita."

erityisesti näistä pistää silmiin tuo ihmisiin vaikuttamistyyli. luen Järvinen-Keltinkangasta, jossa hän kirjoittaa että nykyinen käsitys sosiaalisesta ihmisestä vastaa 60-luvun kuvausta narsistisesta ihmistä. kyynärpäätaktiikalla isolla hyötyverkostolla. nokkelat ja päsmärit syövät muut, tai vaikka sitten ne empaattiset. avainsana on, jotkut.

muista kirjoittaa työhakemukseen kuinka ulospäinsuuntaunut, positiivinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva, innostunut ja motivoitunut olet. tai älä ainakaan että haluat työn lähinnä rahapulan takia, et jaksa aina ihmisiä ja vahvuutesi on kyyninen nokkeluus.

ja joku sanoo, että hän vetää rakkauden ja hyvinvoinnin työpajoja menestyksekkäästi. ha ha, puhui omaan nilkkaansa.

maalle vaan ja lähikaupan kassalle töihin, ken sen kestää.

"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society"