30v

ja se on nyt niin, että 30 vuotta on jo tullut täyteen. kun ikä alkaa kolmosella ensimmäistä kertaa, herää siinä siihen kuuluisaan ikäkriisiin. nuoruuden seikkailut ovat takanapäin tai siis ainakin niiden kuuluisi niin olla. on nähnyt tarpeeksi, ja mukavuushalu on iskenyt takaapäin. tasaisuuden toivo valtasi sen, mikä ennen halusi suuntaa purjeensa kohti kaukaisinta ulappaa.

ja jos jotain tässä elämässä oli saavuttaakseen, on sen tehnyt ennen 30 ikävuotta. tässä iässä enää ei nollasta lähdetä ja tulla myöhemmin kuuluisaksi avaruustieteilijäksi tai taidemaalariksi. Kyllä sitä olisi uimista jo pitänyt harrastaa, jos uimisen maailmanmestariksi olisi halunnut. tai akrobatiatunneilla käydä, jos sirkusakrobaatiksi olisi himoinnut. 30 vuotta tarkoittaa, että nyt on jo nähty mitä ollaan. tästä iho vain rypistyy ja kurtistuu, älykkyys alenee tasaisesti, kunto heikkenee.

tässä iässä sitä kysyy itseltään, että mitä sitä on tehnyt elämänsä, mitä on saanut aikaiseksi.

mitä minä olen saanut aikaan?

tuntuu, että itse olen kaapinut nimenomaan elämän syvyyksiä. syvyyksien kaapiminen viittaa totuuden etsimiseen, koska se totuus ei pinnalla kuki.

ehkä aina halusinkin näin, jossain alitajunnassa. ja ehkä näin oli määrä tapahtua -olisiko muu ollut mahdollista. ja elämä tuli vastaan, tai se paiskasi minut tähän. elämä sanoi, että mene, mene tyttö syvemmälle.

pinnallisemmalla tasolla liikuskellen minulla ei ole aavistustakaan, mitä olen elämässäni tehnyt tai mitä siinä teen. en löydä sen punaista lankaa, en logiikkaa. vai lasketaanko satunnainen pomppiminen vihellellen Mikki Hiiren laivassa loogiseksi? en ajatellut niin minäkään.

luin yksi päivä vähän vanhoja runojani ym., ja tuli mieleen nyt tämä, minkä kirjoitin oisko 6-7v sit.

Sukeltelen meren syvyyksissä
Se on luontoni
Joku päivä kuitenkin uin pintaan
Auttaen niitä jotka ovat eksyneet.