oon huomannut, että ihmiset helposti uhriutuvat omalle elämälleen, hyvin hienovaraisillakin tavoilla. ja puhun nyt myös toki itsestänikin, kuten aina. se uhriutuminen voi olla massiivisempaa, kuten "miksi tämänkin paha piti juuri minulle sattua, nyyh", mutta se voi tosiaan olla hienovaraista. se tunne kun on puulastuna virrassa. vierii juuri sinne minne virta sattuu haluamaan, osuu juuri niihin kiviin mihin virta sattuu paiskomaan.
ja onhan siinä joku totuuskin. emme me ympäristöämme ja elämäämme hallitse. töihin on mentävä huomennakin.
mutta.
jotain hyvää löytyy siitä, kun tuntee olevansa itse autonsa ratin ääressä eikä pelkääjän paikalla. kun ottaa itse vastuun elämästään.
ei ajaudu asioihin pelkästään yhteiskunnan ja ympäristön normien vaikutuksesta. siksi kun kaveritkin niin tekevät. siksi kun muu pelottaa.
ja ottaa vastuun hyvinvoinnistaan. ei sitä kukaan muu tarjoa.
toki nyt puhutaan vaikeista asioista. vaatimus tuskin on valaistua yhdessä yössä.
mutta tuli mieleen. tänään kun tuntuu jotenkin voimaannuttavalta.
tämän päivän ja näihin tunnelmiinkin liittyvä biisi:
https://www.youtube.com/watch?v=r_vhBMWWnBE&list=RDr_vhBMWWnBE&index=1
No comments:
Post a Comment