mitä ihmettä on meneillään silloin kun tuntuu elävän unelmaansa? mitä ihmettä on meneillään kun tuntuu ihan kuin olisi synkassa universumin kanssa?
joitakin pieniä viime päivien kohtaamisia
näen ystäväni, kävelemme nurmikolla toisiamme kohti ja ilman sanoja alamme tanssia yhdessä, kuten tavallista. hän nostaa minua ilmaan, minä nostan häntä. meistä tulee yksi kokonaisuus, liike sulautuu toiseen, läsnäolon ruumiillistumana, kuuntelen toista kehollani, läjä ihmisiä katselee meitä ja huudahtaa kun putoan ilmasta käsilleni.
---
ihminen tulee luokseni sanoakseen, että olen upea ihminen, kaunis sisältä ja ulkoa. kiitän.
kun hän soitteli rumpua toisen kanssa, minä aloin räppäämään englanniksi soiton tahtiin, ensimmäistä kertaa elämässäni, ylittäen pelkoni. löysin itsestäni voimaa ja soittajista muodostui kuoroni.
-----
menen ihmisen luo vain sanoakseni, että olisin halunnut jutella hänen kanssa enemmän. hän vastaa, että olin harvoja ihmisiä joihin hän koki tapahtumassa yhteyttä. kun sanon ettemme niin paljoa olleet yhteydessä, hän sanoo että sen näkee silmistä kenen kanssa voi puhua asioista. vaihdamme yhteystiedot.
----
ja sitten se kaikki muu. mitä on hankala pukea sanoiksi.
ne hulluimmat hetket tanssilattialla. kukaan ei uskoisi. niinkuin eräs kanssani tanssinut parantaja sanoi, tanssilattialla saatoin olla yhteydessä voimaani, ja sitä minulla on todella paljon.
ihmiset jotka ovat olleet lähelläni ja halunneet ystävystyä, ovat olleet todella upeita, ihan siis oikeasti. ja vieläpä sanovat minulle kohteliaisuuksia. en ymmärrä. mitä on tapahtunut?? kiitos.
kiitos kiitos kiitos kaikesta. halleluja.
elämä on ylämäkeä ja alamäkeä ja kaiken mitä elämä antaa, se tulee ottamaan pois. silti kannattaa nauttia juuri siitä, mitä on. varsinkin jos se tuntuu luontaiselta.