tervettä itsekkyyttä

mitä ihmettä on meneillään silloin kun tuntuu elävän unelmaansa? mitä ihmettä on meneillään kun tuntuu ihan kuin olisi synkassa universumin kanssa?

joitakin pieniä viime päivien kohtaamisia

näen ystäväni, kävelemme nurmikolla toisiamme kohti ja ilman sanoja alamme tanssia yhdessä, kuten tavallista. hän nostaa minua ilmaan, minä nostan häntä. meistä tulee yksi kokonaisuus, liike sulautuu toiseen, läsnäolon ruumiillistumana, kuuntelen toista kehollani, läjä ihmisiä katselee meitä ja huudahtaa kun putoan ilmasta käsilleni.

---

ihminen tulee luokseni sanoakseen, että olen upea ihminen, kaunis sisältä ja ulkoa. kiitän.

kun hän soitteli rumpua toisen kanssa, minä aloin räppäämään englanniksi soiton tahtiin, ensimmäistä kertaa elämässäni, ylittäen pelkoni. löysin itsestäni voimaa ja soittajista muodostui kuoroni. 

-----

menen ihmisen luo vain sanoakseni, että olisin halunnut jutella hänen kanssa enemmän. hän vastaa, että olin harvoja ihmisiä joihin hän koki tapahtumassa yhteyttä. kun sanon ettemme niin paljoa olleet yhteydessä, hän sanoo että sen näkee silmistä kenen kanssa voi puhua asioista. vaihdamme yhteystiedot.

----

ja sitten se kaikki muu. mitä on hankala pukea sanoiksi. 

ne hulluimmat hetket tanssilattialla. kukaan ei uskoisi. niinkuin eräs kanssani tanssinut parantaja sanoi, tanssilattialla saatoin olla yhteydessä voimaani, ja sitä minulla on todella paljon.

ihmiset jotka ovat olleet lähelläni ja halunneet ystävystyä, ovat olleet todella upeita, ihan siis oikeasti. ja vieläpä sanovat minulle kohteliaisuuksia. en ymmärrä. mitä on tapahtunut?? kiitos.

kiitos kiitos kiitos kaikesta. halleluja.

elämä on ylämäkeä ja alamäkeä ja kaiken mitä elämä antaa, se tulee ottamaan pois. silti kannattaa nauttia juuri siitä, mitä on. varsinkin jos se tuntuu luontaiselta.

kesääääääää

 toki on kesä ja toki koronarajoitukset eivät enää ole pilaamassa elämää. toki ei tarvitse enää mädäntyä toimistossa 8-16 joka päivä.

se on antanut mahdollisuuden ja mahdollisuus maistuu ja tuoksuu hyvältä. lisäksi minä olen antanut mahdollisuuden elämälle. sanon kyllä intuitiolleni.

lisäksi elämä tukee minua. olen tehnyt työtä tässä kymmenisen vuotta rakentaakseni jotain tervettä perustaa, ja se kantaa vihdoin hedelmää. se tekee minut kovin kiitolliseksi, nöyräksi, rakastavaksi.

koen, että olen saanut todella paljon.

katson muita ihmisiä ja näen heitä. joltain huokuu turvattomuutta mistä näkyy ettei hän ole itse tietoinen siitä. toisesta näkyy turmeltumattomuus mutta myöskin se, ettei hän ole nähnyt elämän syviä vesiä. katson silmiin ja näen näitä. toki kyky voi kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kehittyä, mille haluan antaa tilaa.

pystyn nykyään korjaamaan pysyvästi energia/tunnekehostani about mitä vain, salamannopeasti, minusta on tullut itseni parantaja. toki siinä on vielä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää, mikä vaatii tilaa ja aikaa.

mutta lopulta millään ei ole väliä. 

ehkä minun on korjattava itseni, jotta voin tehdä jotain hyvää. en rakenna egoani vaan kaiken minkä saan puhallan kumartaen rakkaudella maahan.

kiitos kiitos kiitos. 

kirjoituspöydälläni katselee kehystetty kuva edesmenneestä ystävästä, gurusta, valaistuneesta joogista. sanotaan, että paras juttu minkä valaistuneelta gurulta voi saada, on siunaus. muistan erään suufimestarin puhuneen luennolla valaistuneiden antamista siunauksista viitaten Jeesukseen ja sitten hän katsoi minua yleisössä, osoitti sormella ja kommentoi että hei sinut on muuten siunattu mutta jonkun toisen toimesta.

elämä on mystisempää kuin heti osaisi kuvitella.

ehkä paras neuvo minkä keksin on nähdä kaiken elämässä pyhänä. ei helpoin nakki.