kesääääääää

 toki on kesä ja toki koronarajoitukset eivät enää ole pilaamassa elämää. toki ei tarvitse enää mädäntyä toimistossa 8-16 joka päivä.

se on antanut mahdollisuuden ja mahdollisuus maistuu ja tuoksuu hyvältä. lisäksi minä olen antanut mahdollisuuden elämälle. sanon kyllä intuitiolleni.

lisäksi elämä tukee minua. olen tehnyt työtä tässä kymmenisen vuotta rakentaakseni jotain tervettä perustaa, ja se kantaa vihdoin hedelmää. se tekee minut kovin kiitolliseksi, nöyräksi, rakastavaksi.

koen, että olen saanut todella paljon.

katson muita ihmisiä ja näen heitä. joltain huokuu turvattomuutta mistä näkyy ettei hän ole itse tietoinen siitä. toisesta näkyy turmeltumattomuus mutta myöskin se, ettei hän ole nähnyt elämän syviä vesiä. katson silmiin ja näen näitä. toki kyky voi kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kehittyä, mille haluan antaa tilaa.

pystyn nykyään korjaamaan pysyvästi energia/tunnekehostani about mitä vain, salamannopeasti, minusta on tullut itseni parantaja. toki siinä on vielä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää, mikä vaatii tilaa ja aikaa.

mutta lopulta millään ei ole väliä. 

ehkä minun on korjattava itseni, jotta voin tehdä jotain hyvää. en rakenna egoani vaan kaiken minkä saan puhallan kumartaen rakkaudella maahan.

kiitos kiitos kiitos. 

kirjoituspöydälläni katselee kehystetty kuva edesmenneestä ystävästä, gurusta, valaistuneesta joogista. sanotaan, että paras juttu minkä valaistuneelta gurulta voi saada, on siunaus. muistan erään suufimestarin puhuneen luennolla valaistuneiden antamista siunauksista viitaten Jeesukseen ja sitten hän katsoi minua yleisössä, osoitti sormella ja kommentoi että hei sinut on muuten siunattu mutta jonkun toisen toimesta.

elämä on mystisempää kuin heti osaisi kuvitella.

ehkä paras neuvo minkä keksin on nähdä kaiken elämässä pyhänä. ei helpoin nakki.