Aseita ja lahjoja

Tutustuin paikalliseen ’punaniskaan’ –kuten pohjoisen ihmiset tai kaupunkilaiset varmaan sanoisivat-, joka toi aseita mun kosketeltavakseni. En mennyt liian syvälle keskustelussamme onko hyvä jos jokaisen hansikaslokerossa ei olisikaan asetta. Hmm. En siis kyseenalaistanut hänen näkökulmaansa vaan nyökkäilin ja sanoin joo joo, kyl mä ymmärrän, turvahan ne aseet on. Joo joo. Oltaisiin menty ampumaan mutta oli pilkkopimeää –ja en ollut suoraan sanoen mitenkään kauheen innoissani asiasta. Oli nimittäin kylmäkin ilman takkia.

Ainiin, sain ihan hirveästi joululahjoja. :s Mulla roikkui takan reunalla oma joulusukkaki! Kaksi kiloa karkkia, KUKA haluaa?

Kahjo maailma!

Aamupala puoli viideltä. Illasta.

Tulin kotiinkin kyllä vasta seiskalta. Aamusta.

Yhtä hullua kokemusta rikkaampana. Hämmästytit minut, maailma.

Kotibileet!

Kotibileet!
Mitä ajan tappamista oli. Juttelin puoli viiteen niin kummallisten tyyppien kanssa että huh huh. Yksi oli laiha vegaani, jolla oli ollu enne bulimia, sitä enne anoreksia ja sitä ennen oli painanu 225kg (450lb). Joka oli syntyny sokeana ja kuurona (nyt näkee ja kuulee), oli homo, ja fanitti pokemoneja. Toinen tyyppi oli mies pukeutunu naiseks meikkeineen päivineen, ja siellä seki oli vaan iha normisti kotibailuissa. Amerikka!

Huippuhauska aikidotreeni

Eilen oli aikidossa huippuhauskaa: ensinnäki, tehtiin taas näitä kivoja kuperkeikkoja; siis kuperkeikkoja joissa lähtöasento on seisonta, siitä lattialle kuperkeikka, ja ylös seisomaan taas (siis ukemi). No, tehtiin niitä siis vähän enemmänki. HC kuperkeikkasarjoja. Jokaisella on parin metrin pituinen alue siinä jumppamatolla, ja ensin tehdään ukemi omalla alueella. Sitten käännytään, ja tehdään ukemi uudelleen samalla alueella. Käännytään, ja tehdään ukemi uudelleen. Eli liikutaan koko ajan esim. etelä-pohjoisakselilla siinä omalla alueellaan ukemeita tehden.
Ja me jokainen tehdään niitä samaan tahtiin samalla vaakaviivalla, ja nähdään siis kuka putoaa ensimmäisenä pelistä pois; kuka alkaa tehdä ukemeita ihan mihin suuntaan tahansa, huojumaan seistessä ja fyysisesti väsymään. Kun päässä alkaa heittelemään.
Tällä kertaa mun päässä ei varsinaisesti alkanu heittelemään. Ei. Mut mun kunto petti. Reisilihakset ei enää jossain vaiheessa vaan nostanu mua ylös seisoma-asentoon. Tein kyllä silti nyt aika perskatin hyvin!
Toisekseen, tapeltiin ensimmäistä kertaa! Kaikki oli sallittua, myös päähän lyöminen! Ei kerrassaan mitään sääntöjä. Hmm. Tappelin siinä sitten venäläisen kaksmetrisen bodari-nyrkkeilijämiehen kanssa. Hmm. Luikin kuin pieni pupujussi koko ajan karkuun, ja välillä kiljahtelin. Rintaiskut otin ihmeesti mukisematta vastaan mutta muistaakseni jotain muuta häijyä tapahtui.
Opettajan kanssa tappelin myös. Hän yritti ärsyttää minua mm. läpsyttelemällä naamaan aika pahasti. No, kyllähän minä siitä ärsyynnyinkin. Lähdin painiotteisiin.
MAHTAVAA.

Tuuli kutittelee selkää

Päätän ottaa riskin

Se on: uskallan elää

Rohkenen kokeilla

Hypätä tuntemattomaan

Kylmät väreet ympäri ämpäri kroppaa


Ainiin, eilen illalla/yöllä hengasin yhen tyypin kans viitisen tuntia mennen läpi aika ison osan filosofioitamme. Mahtava tyyppi, en voi muuta sanoa! Nyt pitäisi tehdä töitä (HUOH), sitten odottaa treenit iltapäivästä, jonka jälkeen pitäisi kai mennä joihinki pirskeisiin ku sain ilmasen lipunki.

Aikidoooo!!

Haha, pakko kertoa tämäki.

Tämä viikonloppu on ollu aika tiivistä aikidon suhteen. Perjantaina 2h treenit, lauantaina 2,5h treenit jossa oli paikalla open ope (=intensiivistä meininkiä) ja tänään reilu 2h treenit.

Ja tänään mua alkoi vituttamaan treeneissä. Yks poika joka tietää vielä vähemmän kuin minä, alko opastaan mulle miten tehdä jotain heittoa ja kommentoimaan "just noin, nyt oikealle" tyyliin ku harjottelin hänen kaa. Okei, tää poika oli itekki kuutamolla intensiivisestä vlopusta (lähinnä eilisestä intensiivipläjäyksestä), ja heitti samaa läppää muillekki (ilmeisesti ei vaan ollu enää tietoinen käyttäytymisestään emt.). Mutta mulla nousi höyryt päästä, ja se ainaki tiedostamattomasti huomas sen, onneks,  eikä enää sanonut mitään -kokeili vaan itse heittoa mulle ja huomasi ettei osaa.

En olekaan pitkään aikaan nostattanut höyryjä. Siihen vaaditaan aika paljon. Enkä varsinaisesti nytkään nostattanut höyryjä mutta jos joku olisi tullut yhtään tökkimään mihinkään niin sitten olisi saattanut olla että pataa. Eli kaikki meni ihan OK. Ei kukaan muu kuin opettaja edes huomannut mitään -hän vaan on erittäin intuitiivinen. Tuli mm. kysymään noin 10cm päähän nokastani että miten menee -näiden heittojen kanssa. Ja muutti takiani suunnitelmaa mitä tehdään. Eikä kukaan muu huomannut mitään. Äärimmäisen intuitiivinen opettaja, en voi muuta sanoa.

Ei se, että olisin näyttänyt mitään tunnetilaa kasvoiltani. En nyrpistänyt kulmiani, enkä ajatellut synkeitä. Aloin vaan katsomaan ympäristöäni ollen enemmän hereillä, ja tajusin että olin tilassa viiden muun jätkän kanssa, ja me opeteltiin kuinka saada toinen matalaksi. Olin että, okei, tää nyt on se tilanne, ei tarvetta hymyillä, kääritään hihat, opetellaan nyt sit kans opetellaan. Ei tässä sokerista olla tehty.

Aivan mahtavaa. Jätinhän ujouden rippeet poikien kanssa harjoittelemisesta, ja olin erittäin läsnä tilassa. Olisin ollut valmis vaikka tappelemaan (leikin varjolla). Enkä yrittänyt esittää mitään, edes amerikkalaisten seurassa.

Enpä julistaisi vapaan tahdon puolesta...

Sori mutta jos sä oot saanu sen tietyn geenimuodon, niin aika suurella todennäköisyydellä oot yksinäisempi ku se toinen joka ei oo saanu sitä samaa geenimuotoa. Se nyt vaan on niin. Sä näet uhkatekijoitä ihmissuhteissasi ja sosiaalisissa tilanteissa muita paljon herkemmin, ja se heikentää sun itsevarmuutta ja valovoimaisuutta ja positiivisuutta -sä myös tunnet yksinäisyyden herkemmin ja syvemmin kuin muut.
Ei kannata myöskään pitää oikeaa aivopuoliskoa aktiivisempana kuin vasenta (ja joo, tää lienee ainaki osaks geneettistä). Muutoin sä nyt vaan oot surullisempi ja ikävämpi ihminen.

Älä huoli, emme sentään ole hevosia koska se jos jokin olisi shit deal. Silloin ei voisi nukkua ku alle 3h päivässä ja vain seisaaltaan koska sitä olisi oltava lahtövalmiina juoksemaan jos vaikka joku leijona (joo, leijonan kirjoitin) sattuis hyökkäämään viereisestä puskasta...... Nii-in, myös Suomessa hevostallilla....