Kun tutkin sisintäni, huutaa se kontrolloimatonta ilmaisua. Ehkä alan freestyle räppäämään. Sitä odotellessa...
Minua on aina kiinnostanut kovin noitavainot. Vasta äskettäin niistä olen enemmän lukenut, mutta teemana se on ollut tunteikas jo nuoruudesta lähtien.
Suuret Euroopan noitavainot siis alkoivat 1400-luvulla ja loppuivat 1700-luvulla. Ne voimistuivat hurjasti sen teorian synnystä, minkä mukaan noidat olivat liittoutuneet paholaisen kanssa. Noitavainoja oli erityisesti protestanttisissa maissa, paljon vähemmän katolisissa maissa. Katolisissa maissa kirkon piirissä toisaalta harjoitettiin jonkinlaista magiaa, ja se hyväksyttiin eri tavalla siinä.
Syitä on spekuloitu olevan monia, erilaisista taloudellisista ja sosiaalisista syistä lähtien uskonnollisiin. Suuri osa uhreista oli yli 50-vuotiaita naisia. Uhrit saattoivat olla jollain lailla poikkeavia kuten mielisairaita, heistä ei pidetty, he olivat liian voimakasluontoisia tai ehkä he olivat paikallisia parantajia. Ehkä joku oli oikeasti mustemmalla puolella.
Mielenkiintoista tässä on se, että usein noitia kidutettiin jotta heistä saatiin tunnustus noituudesta ja siitä että he lentävät luudallaan Kyöpelivuorelle tai mitä ikinä. Kun ihmistä kidutetaan, hän kertoo toki ihan mitä hänen halutaan kertovan. Mielenkiintoista on siis se seikka, ettei tunnuttu näkevän argumentin virheellisyyttä. Jos henkilöä epäillään noituudesta, se että hän paljastaa tämän kiduttamalla häntä, ei tietenkään kerro vielä mitään. Mutta he uskoivat kuitenkin niin.
Ja tässä kohtaa ihmiset alkavat pelottaa minua. Kun raivolla syöksytään eteenpäin, nähdään ja kuullaan se mitä halutaan.
Haluaisin ajatella, että nykyajan koulutus, ihan jo peruskoulukin, olisi poistanut tämän ongelman, ja nykyajan ihmiset osaisivat argumentoida ihan eri tavoin kuin myöhäiskeskiajalla. Että koulutuksen myötä noitavainot eivät voisi enää toteutua.
Se on varmasti totta, että oikeuslaitoksen kehittyneisyys todennäköisesti tekee noitavainojen uusiutumisen epätodennäköiseksi. Noitiakin surmattiin paljon vähemmän maissa, missä oikeuslaitokset olivat kehittyneempiä (tässä esiin voi vetää toki natsikortin, siis omanlaisensa noitavaino tapahtui Saksassa vähän aikaa sitten). Mutta kyllä me ihmiset yhä olemme kovin halukkaita näkemään sen mihin uskomme. Jos usko jonkun noituudesta on todella kova, todentaa kidutuksen yhteydessä saatu todiste sen.
Toinen mielenkiintoinen seikka noitavainoissa on se, että perimmäisiä syitä siihen tuntuu olevan se, ettei kristinuskossa hyväksytä feminiinisiä, henkisiä teknologioita. Intiassa ainakin Jumala nähdään maskuliinisena ja toisaalta magia feminiinisenä. Nämä molemmat tunnistetaan arvokkaiksi, koska tunnistetaan se seikka, että feminiiniset teknologiat auttavat totuuteen suuntaamisessa. Joogassa ajatellaan, että ensin on herätettävä äiti, joka voi herättää isän. Ensin on siis herätettävä kundaliinienergia, mikä on tavallaan feminiinisyyden ydintä, ennen kuin pääsee Jumalan luo. Tai siis ei pakko, mutta helpoin tie.
Ymmärrän sinänsä pelon näitä feminiinisiä aspekteja kohtaan. Niihin voi jäädä jumiin ja niihin voi jopa korruptoitua. Siksi on olemassa myös musta magia. Valitettavasti kuitenkin kun koko ilmiö tuomitaan, tuomitaan myös puolet... kaikesta. Ja kuten itse olen, aina voi tehdä vakaan sitoumuksen pysyä totuuden puolella ja pyytää, ettei saa mitään mitä ei kestä kantaa.
Itsehän kohtasin vuonna 2011 Meksikossa shamaanin, joka oli liusunut väärälle puolelle. Kylän parantajasta oli tullut mustan magian edustaja. Vaikka kuulin tämän vasta myöhemmin toiselta kyläläiseltä, intuitiivisesti olin sen tiedon jo saanut ja vältin häntä. Hän kuitenkin teki mitä halusi, ja tietämättäni avasi ilman lupaani minut henkisesti ja asetti jonkinnäköisen kirouksen, mikä poistettiin vasta vuosi sitten. Muistan kun tarinani herätti eräässä henkisessä ihmisessä jokin aika sitten suurta ihmetystä, mitä kaikkea olen kokenut tai joutunut kokemaan ja että miten voin olla asian kanssa niin sinut. Sanoin näkeväni tapahtuneen myös siunauksena. Asiat eivät ole yksinkertaisia ja valo kietoutuu pimeyteen. Itse asiassa haluamansa valon löytää vasta pimeydestä.
----
Nyt pääsen ehkä siihen mitä halusinkin kertoa. Itselleni syvin ainakin tähän mennessä löytämäni trauma liittyy itseni ilmaisuun, siihen uskallanko näyttää itseni maailmalle ja olla totuuden torvi nolostumatta. Koen, että minussa on syvä trauma, ja olen kokenut jonkinlaisen rangaistuksen siitä, että olen ollut oma itseni, olen ilmaissut sen mitä olen. Vaikka olen aika pitkälle tonkinut, muistikuvaa tällaisen synnystä ei tietoisessa mielessäni ole. Ongelma liittyy vahvasti kurkkualueeseen, mikä energisesti siis yhdistyy itsensä ilmaisuun. Kaikki energiatietoiset kertovat minulle, että ongelmani on kurkun seutu. Ei sillä, sen tiedän myös itse. Haava vain on niin syvä, etten sen jäljille pääse saati ole löytänyt vielä ratkaisun avainta.
Muistelin erään shamaanin kertoneen minulle joskus, että entisessä elämässä minut hirtettiin noitana, ja että tämä oli kurkulleni traumaattinen kokemus. Muistelen silloin kokeneeni intuitiivisesti jostain syystä tämän tapahtuneen Ranskan maaseudulla. Otin ja luin sitten noitavainoista, tapahtuiko niitä edes Ranskassa. Siellä niitä tapahtui osassa maata mutta ainoastaan maaseudulla. Ranskassa oli se ainutlaatuinen piirre noitavainojen suhteen, että siellä tapettiin nimenomaan parantajia eli valkoisen magian edustajia.
Nyt ollaan niin spekulaation ytimessä, eikä tällä tavallaan merkitystä ole. Onneksi aina saa spekuloida, kunhan se ei toiminnan tasolle yllä.
Sen tiedän, että itken kun mietin jonkun tapettavan/rangaistavan siitä syystä mitä hän on ja edustaa. Siitä syystä että hän kulkee omaa totuuden polkuaan sen näyttäen. Kun ignorantit ihmiset raivonsa voimalla tulevat ja rankaisevat.
Tällä on enemmän merkitystä. Tässä ollaan asian ytimessä. Tämä on minun haavani, ja koska aion sen korjata, aloitan kertomalla tähän liittyvän tässä kirjoitetun oman tämänhetkisen totuuteni vaikkapa tässä blogissa. Koska minähän tulen näyttämään maailmalle, mitä olen.
