Normaalia löpinää

Eilen en taaskaan saanut nukutuksi. :( Ajattelin varata ajan lääkärille, tosin ihan vain muodon vuoksi. Unilääkkeitä en periaatteesta ottais koska onhan vaiva jossain muualla kuin lääkkeettömyydessä. Ja koska on suhtautumiseni lääkkeiden käyttöön yleensäkin vähintään kyseenalainen. Mutta ajattelin käydä hilpasemas lääkärillä koska se on ilmanen ja jotta tunnen tehneeni asialle edes jotakin.

Eilisyön unettomuus taisi johtua lähinnä siitä, että kiiruhdin yöllä kahden aikoihin huoneeseeni, jossa kämppikseni oli toki jo nukkumassa. Menin suoraan petiin -siis ensin juttelen kaverin kanssa tuntitolkulla jännittäviä, ja sitten kömmin sänkyyn. Missä ovat iltatoimet? Missä luuraa kamomillatee, rauhallisen musiikin kuuntelu, rauhallisten asioiden lukeminen, vähintään tunnin relaksoituminen ennen varsinaista pään painamista sänkyyn? Niimpä. Itseäni saan syyttää. Tässä vaiheessa elämää en näköjään saa nukuttua ilman kunnollista valmistautumista petiin.

Eilen kävin pariinkiin otteeseen leffassa, olihan se toki ilmaista täällä yliopistolla. Hukkasin myös muutaman tunnin ajastani supermarketissa käyntiin muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Ostin tarpeet varmasti kahdelle viikolle -ainoana poikkeuksena toki kasvikset joita pitää käydä latomassa ostoskärryyn kaupasta aina sopivin aikavälein (kaksi viikkoa vanha omena saattaisi maistua vähän hassulta).

Ostosten tekeminen on nykyään siedettävää toisin kuin alussa kun olin vielä järkkyttyneisyydestä suu auki paikallisissa ruokakaupoissa -olihan jokaiseen ruoka-ainekseen lisätty ihme korkeafruktoosimaissisiirappeja (sitä on muuten kaikkialla..) ym. että en kaupasta löytänyt oikein mitään "puhdasta", normaalia. Tomaatitkin olivat appelsiinin kokoisia ihme kiiltävine kuorineen ja virheettömyyksineen. Kaikki tuntui olevan täyttä shaissea. Onneksi olen löytänyt jo jonkinlaisen väylän sille mihin hyllyille kaupassa marssia. Erinomaisesti asiat eivät vieläkään ole mutta sanotaanko voisivat olla paljon pahemminkin. Ja jäätelöiden saralla amerikkalaiset painivat ihan ykkössarjassa ( flavoreina mm. cheesecake, pumpkin spice, cookies&creme...)!

Ja painimisesta puheen ollen, nyt itse aiheeseen! Tänään karatetunnilla taas normaaliin tapaan tapahtui. Ilmeisesti joka kerta kun teen jotain oikein, opettajalla loksahtaa suu auki että mitä helvettiä, osaavatko tytötkin tehdä jotakin. Tai ainakin hän haluaa näyttää muille oppilaille että ei se karate automaattisesti ole poissuljettu tytöiltä vain koska ovat tyttöjä. Koska tähän mennessä opettaja on aina katsonut jotakin tekemistäni, mieltänyt sen hyväksi suoritukseksi, ja sitten halunnut koko luokan katsovan sitä. Kuin myös tänään.
Harjoitus: lyödään toisiamme nyrkillä. Tai parilla on nyrkkeilysäkin tapainen tyyny jonka kuvitellaan olevan naama jota sitten lyödään.
Näytän lyöntini.
Opettaja: "HOOLY SHIIIITT. Do it again!"
Minä: *hitting again*
Opettaja: "HOLY SHIIIITT! We have to be careful with her! Hey everybody, EVERYBODY, check this out! Check how she hits. (...)"
Minä: *demonstrating to 20 guys how to hit.... thus feeling a bit silly*
Opettaja: "WOW, did you notice how (...). Do it again!"
(...)
Toivottavasti löydätte asiasta jonkinmoista huumoria.