luen (tieteis)filosofiakurssiani varten tekstiä fysiikan teorioiden rakenteesta ja tarkoituksesta, ja täytyy myöntää että enpä ole pitkään aikaan lukenut mitään näin kuivaa. teksti pistääkin miettimään. ei niinkään fysiikan teorioista mutta aivan muusta.
miksi ihmeessä luen tätä. miksi ihmeessä olen vapaaehtoisesti valinnut tämän kurssin. miksi ihmeessä opiskelen. miksi ihmeessä kukaan opiskelee. onko jonkun opiskelijan mielestä tämä teksti mielenkiintoista. onko opettajan mielestä tämä todella mielenkiintoista. onko kirjailijan mielestä tämä todella mielenkiintoista -vai onko hän ajautunut kirjoittamaan koko tekstin (opiskellen filosofiaa aikoinaan koulussa kerta jotakin piti tehdä, opettaa yliopistossa nyt filosofiaa kerta jotakin pitää tehdä, yliopistossa odottavat että pitäis jotain tutkiaki..). onko kukaan syvästi kiinnostunut pyörittelemään tätä aihetta?
en tiedä.
päätänkin mennä zumbaan. inhoan zumbaa sydämeni pohjasta mutta en niin paljon kuitenkaan kuin tätä filosofiatekstiä (okei, kyllä se zumba aerobikin voittaa, ja on se jumpaksi mielestäni hyvä ja parhaimmillaan joskus jopa kykenen innostumaan siitä (vain saadakseni hien) mutta kysymys kuuluu tykkäänkö yleensä ottaen jumpista..). toisekseen, on päästävä liikuttelemaan lihaksiaan. olisi hiphop -tanssiaki tänään tarjolla poikkeuksellisesti, ja se olisi ihan varmasti mielenkiintoistakin, mutta ei siellä tulisi kuitenkaan hiki. ja se lihasten liikuttelu tuntuu nyt olevan tärkeämpää kuin mielenkiintoiseen tekemiseen suuntautuminen. eikä pimeään viitsi lähteä juoksemaan kun ryöstöjä/raiskauksia on tapahtunut viime aikoina aika paljon kampuksella. enkä kestä kuntosalia tai uimahalliakaan. kaipaan jotain mielekästä hei.
edit.
se mikä zumbassa, kuntosalissa, uimahallissa, jumpissa rassaa on se tarkoituksettomuus. sinne mennään jotta saadaan habaa, jotta saadaan läskiä pois tai muuten vain jotta tulee liikuttua. sinne ei mennä (yleensä) sen itsensä vuoksi. tai ainakaan minä en mene sinne sen itsensä vuoksi -uimahallissa radan päästä päähän kulkemisessa ja kelloa tiirailemisessa ei ihan hirveästi usein ole mielenkiintoa ainakaan pitkäksi aikaa. jumpissa askeleet on tylsiä, ja musa yleensä ei-niin-hyvää (ennemmin menisin klubille tanssimaan). kuntosalissa oikeastaan ahdistaa se suorituskeskeisyys ja koruttomuus -näet edessäsi kyllä kaiken maailman mittarit ettet varmasti missaa yhtäkään esim. soutamaasi metriä. että se pistää kysymyksen eteen miksi me liikutaan? miksi joku harrastaa urheilua?
"terveyden kannalta", "hyvän kropan kannalta", kuulet vastattavan. harvoin liikunnan kannalta, varsinkin mitä vanhemmilta kysyt.
minä haluan ainakin kovasti mennä sitä kohti että liikun koska haluan. voin haluta jos liikkumisessa on jokin tarkoitus. kuntosalit sun muut (lähinnä juoksu kai mulla, oikeissa maisemissa juoksu voi nimittäin tuntua hyvältä/hauskalta) voisi korkeintaan toimia vahvistuksena kunnon kannalta jotta voisin tehdä sitä jotain muuta. mitä se jokin muu sitten on? joo, tiedän, olen ohittanut iän jossa minusta voisi tulla oikeasti hyvä jossakin mutta voi kannattaa sitä silti kuluttaa aikaansa sen parissa mistä pitää. niin, en tiedä. ideoita olisi vaikka tsiljoona mutta mahdollisuuksia ja aikaa paljon vähemmän. katsotaan mitä mielekästä eteen tupsahtaa.
No comments:
Post a Comment