piiiiiiiitkästä aikaa. viime kerta oli syksyllä 2012. kun muistutin itselleni mitä on olla.... esillä. silloin syksyllä se oli se teatterikurssin ensimmäinen esittämäni monologi (englanniks), jonka aiheuttamasta jännityksestä hämmästyin. nyt se tapahtui judossa ku mua pyydettiin demonstroimaan jotain ihme (typeriä) muodollisuuksia. tässä muuten siitä video, liikkeet ovat juuri eikä melkein: http://www.youtube.com/watch?v=-6g83MgiLMI
(tämä on tosin hyvinki tylsää, ens kerralla aletaan tekeen jännempiä muodollisuusheittoja, http://www.youtube.com/watch?v=YOcVfmmMBLY)
kaksi tyyppiähän siinä on mut käytännössä alkurituaalin jälkee toinen on se joka tekee. nii viitisen minsaa siinä tosiaan kesti, niiku videossaki, ja treenisali oli hiljane ku hautausmaalla. mun kurkkua alko kiristää. en jotenki saanu happea enää hyvin. tajusin että se johtu siitä ku kaikki kattoo. luulin hetkisen että kupsahdan kohta siihen paikkaan. sain nopeesti onneks väkipakolla keskitettyä huomiooni siihen tekemiseen, eikä ongelmia enää ollu.
mutta. pointti. oli niin hassua. olin ihan unohtanut mitä on olla... "lavalla". hämmentävää. en ollut odottanut tuommosta reaktiota itteltäni. ihan niiku en ikinä olis katseen alla ollut.........
oon viimeisinä baari-iltoina kuten tänään ja perjantaina juonu pubissa huvikseni... teetä! mahtavaa. tunnen olevani omaperäinen, toistaseks hyvällä tavalla. ja naurettavaksi sitä ei oo koettu vaan tänään pari tyyppiä mun innostamana ostivat heki kupilliset teetä. ;) paitsi kun kysyivät että miten suhtaudun siihe että venäläiset ovat vetäneet joukkojaan nyt lähelle suomen rajaa (wtf), ja ryystelin siinä rauhassa teetä ja olin että ei kai ne nyt mitään siellä tee, niiiin nauroivat että helppo se mun on olla briteissä ryystelemässä teetä kuin... britti. perjantaina taas väitin jostain syystä että se tee oli ihmisverta. no hei, he ite sanoivat että mun vaihtoehdot on sillä kertaa juomapuolelta vodka ja veri. nii ja sitte alettiin juttelemaan sarjamurhaajista ja heidän mahdollisesta sormien keräilyhimosta. perus. no ei, kyllä se oli outoa meiltäki.
oon viime aikoina tajunnu että täällä skotlannissa nyt on vaan aina huono keli. aina sataa tai tuulee tai on kosteaa ja koleaa ja jos sattuu oleen tuuri, ei sada eikä tuulekaan kauheen pahasti. mut sillonki taatusti on ees koleaa, myös sisällä. et mä oon antanu periks. se nyt vaan on näin. en odota hyviä ilmoja enää. eikä hei se pieni sade kauheesti haittaa. en itse asiassa jaksa kanniskella sateenvarjoakaan kerta monesti tuulee niin pirusti että ne sateenvarjot menevät rikki parin käyttökerran jälkeen. ennemmin otan säännöllisen... ulkoilmasuihkun.
No comments:
Post a Comment