olen viime viikot elänyt kuin viimeistä päivää. mahtavaa mahtavaa mahtavaa. tätä se on se kesä.
ainut negatiivinen asia on univelat. en myöskään ehdi millään tapaamaan kaikkia niitä ihania ihmisiä joita haluaisin. aika on rajoitettua. pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. ja itse asiassa aikaa itselle, koska sekin on niiiiiiiiin ihanaa, ja nukkuminen vielä ihanampaa.
jotain kuvastaa ehkä se, että olen syönyt viime aikoina kasvissyöjänä lihaa silloin kun sitä on ollut tarjolla siellä sun täällä. makkaraakin paistoin. ei sillä oo niin väliä. ei se nyt oo niin justiinsa.
jotain muuten muuttui bulgariassa niiden muutaman minuutin aikana silloin kun olin tajunnut luottokorttien, passin ym. varastamisen jälkeen että olin fucked up, ja hyväksyin sen. sen muutaman minuutin aikana ei ollut toimintasuunnitelma A:ta tai edes B:tä. olin vain so fucking fucked up. ei ollut mitään. edes internettiä tai käytännössä toimivaa puhelinta saati sitten rahaa. bulgarian kivat kadut. ehkä jonkin hatun löytäisi jostain johon voisi kerjätä rahaa tai jotain. se oli se todellisuus siinä hetkessä. ja sen todellisuuden hyväksyin. olin ok.
jotain muuttui juuri siinä.
jotain pientä mutta syvää.
jotain tiedostamatonta epäonnistumisen ja yksinäisyyden pelkoa on väistynyt. pelkään vähemmän että asiat menisi päin mäntyä, että olisin riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä, että jollain olisi jotain.... väliä.
siis.
...uskallan olla.
wholeheartedly.
enemmän.
enemmän mitä ennen.
se on antanut lisämaun tähän kesään, luulen.
joku random tyyppi sanoi eilen että olen inspiroiva ihminen. hymyilin.
No comments:
Post a Comment