tuntematon tyyppi kysyi että saako se halata mua ku näytän kauheen hyväenergiseltä tyypiltä. sanoin että, noh, mikäs siinä.
löysin sitten australialaisen filosofin jostain. puhuttiin ummet ja lammet siitä... mitä on. muutaman tunnin keskustelun jälkeen oltiin ihan pohjalla. ei siellä paljoa ollut mitään, oltiin sen verran paljon harhakuvia ajatuksistamme riisuttu. istuttiin kummatkin lopulta hiljaa ihan suu auki siinä pöydän äärellä vierekkäin. kyllä, australialaisen kanssa hiljaa istuin, näkyi kaunista tyhjyyttä edessä. random iloinen ruotsalainen tulee esittelemään itsensä, ja kysyy nimeäni, mistä olen kotoisin, missä päin Suomea se sijaitsee, ja miten se paikan nimi lausutaan. filosofikaverini menee hetkeksi pois, ehkä oksentamaan, ja minullekin tulee todella paha olo, ei todellakaan alkoholista, vaan siitä miten väkivaltaiselta tuollaiset kysymykset tuntui. me olimme karsineet sen... kaiken... muutaman tunnin aikana pois. ja nyt joku rillipää tulee kysymään missä päin Suomea kotipaikkakuntani sijaitsee.
sanoinkin että nyt ei pysty. ollaan liian syvällä.
Susanna <3.
ReplyDelete