hiukkasen Skotlannin luontoa.... :)

perussss

tässä hennatatuointini:

joku kiinalainen kuvio. en kerro merkitystä. parissa viikossa se on pois. kaveri teki.

nyt viikonlopuksi vaeltamaan pohjois-Skotlantiin!


elämä maistuu ihan hyvältä.

on ihan hyvä asenne nimittäin.

hei näyn vilaukselta videolla, ja teen tökerön judoheiton pojalle, jolle on vaikea mitään tehdä koska hänellä ei oo yllä judopukua..... eli en oo ylpeä mitä videolla näkyy Mutta... kelatkaa kohtaan 1:50
https://www.youtube.com/watch?v=jgal2qp-t4I
hauska itse asiassa, kuvaajat pyysivät demonstraatiota, ja se haastateltu parta-poika sit heittää mut siinä kameran edessä ihmisten keskellä nurmikkoon oikeen kunnon ilmavalla lennolla. ei päässyt se heitto kameraan, tais olla vähä huono esimerkki "turvallisesta" lajista :D

ja sitten on tämä yksi poika. aika... vaarallista koska ollaan kavereita, ja meillä on yhteisiä kavereita.... on siis Hyvinkin seisottava jokaisen askeleensa takana myös muiden edessä... eikä voi antaa mitään kiillotettua kuvaa itsestään ku kummatki ollaan nähty toistemme heikkouksia... enkä tiiä miksi kyseessä on ihastus, en todellakaan, mutta ei sitä aina ymmärrä maailman asioita. ja vähän pelottavaa koska tunnetaan toisemme jo aika hyvin. ja koska kyseessä on fiksu tyyppi, erityisesti ihmisasiantuntijana. semmoinen on pelottavaa, oli jo viime vuonna..... olen pari vastaavaa ihmistä tavannut aikaisemmin, jotka sai tuntemaan samalla tavalla, eli en kovin monta.... mutta toisaalta, eipä sitä kauheesti oo salattavaakaan että ihan sama..... ja hei, ei sitä pelon kautta tässä haluta elää.... eli ihan sama. Ihan Sama.
viimeaikaista dialogiamme:
he:don't you dare to claim you know what you are doing
me: it's not about knowing...
he: don't give me that crap
me: it's not about...
he: don't do that...
me: what is it to know.... *stepping accidentally on a water pot*
he: *pointing with a finger to my wet shoe and laughing* what did i just see you did? *laughing more* did i just see you actually stepped on a water pot? and you claim you know what you are doing.... don't you dare to...
me: it's not about knowing.....  i don't think it is possible for anyone to know what they are doing..... but i think there is something you feel good about and you can go toward whatever you feel good about....
he: well that can be productive so it makes sense...

siis en todellakaan ollut väittänyt alun perinkään yhtään mitään mut tää on näitä perus sen kokeiluja nähdäkseen missä seison jonkun ajatuksen suhteen.... aika hauskaa oikeastaan..

sen sellaista.

berimbauta ja jännetulehdusta

vielä muutama päivä sitten soittelin iloisesti berimbauta:

nyt sunnuntain judotreenien jälkeen vasemmalla kädellä ei soitella enää mitään....

sanoinkin kämppikselleni eilen että on paha olla. koska olin niin innoissani kaiken alkamisesta. ja nyt meni käsi paskaks. hukun siis tylsyyteen.
hän työnsi nokkani eteen kanacurryä riisillä. vaikka olen vähintäänkin osa-aikainen kasvissyöjä.
mutustelin kasvispalat currystä ja riisin. ja parit kanapalat.
vaikka olikin jo keskiyö.

tänään on jo parempi fiilis. toivo on saapunut.

lopuksi runon pätkää...

You suppose you are the trouble
But you are the cure
You suppose that you are the lock on the door
But you are the key that opens it
It's too bad that you want to be someone else
You don't see your own face, your own beauty
Yet, no face is more beautiful than yours.

judopäivitys

ah.
kaksi judokaveria, poikia, oli tehny keskenään sopimuksen, että aikovat selättää mut painissa ennen kuin kouluvuosi on ohi.....
lol.
se toinen kyllä kunhan saa vaa enempi vartalonhallintaa kehitettyä, saattaa potentiaalisesti olla parempi jo ennen ku vuosi on ohi. sen verran enempi voimaa ja lihasmassaa ja massaa..... ei se mitään. tekisin silti ihan hyvin tällä kropalla. :) eikä se oo voittamisesta tai häviämisestä vaan harjoittelemisesta....

(EDIT. tänään kuulin että sille, joka saa mut selätettyä, judoklubi tarjoaa baarissa drinkin. :P)

vähän liioittelua... tämä allaoleva japsi kyllä nimittäin päihittää heh. hienoa kun voi treenata tyypin kanssa joka on viimeset 15 vuotta varmaan harrastanu kamppailulajeja päivittäin, välillä melkein täyspäiväisesti, ja paini erikoisosaamisena.... aika jees. 

identiteettikriisi oli lähellä

eilen otin osaa urheilukerhon voimannostojuttuun. jossa näytettiin miten nostetaan punttia oikeaoppisesti, ja saatiin kokeillakin pari kertaa. täyttä ajan hukkausta minulle muuten. ei kiinnosta ei pätkän vertaa, eikä tullu siellä tehtyäkään mitään. puhua se ohjaaja kyllä osasi.
joka tapauksessa.
menin sinne parin (skotlantilaisen) pojan kanssa, urheilukerhostani.
mutta siellä minut erotettiin tyttöjen ryhmään. olin häkeltynyt. ohjaajan silmissä olin enemmän osa tuntemattomia kikattelevia tyttöjä, jotka hän laittoi nostelemaan höyhenen kevyitä tankoja, kuin mitä näitä kahta poikaa, jotka itse asiassa viime vuonna päihitin poikkeuksetta painissa....

tunnin tämän täydellisen ajanhaaskauksen jälkeen hengailin parin muun (suomalaisen) kaveripojan kanssa, ja jatkettiin hengailua mun kämpillä. kuuntelin armeijassa kerrottuja vitsejä mitä en ehkä olisi halunnutkaan kuulla.
heidän lähdettyä menin kaverini luo soittamaan ja laulamaan brasilialaisia capoeiralauluja. siellä oltiin minä ja kaks kaveripoikaa (skotlantilainen & kreikkalainen). juotiin myös teetä, ja juteltiin...... pinnallista mutta ihan rattoisaa.... roskaa.
tulen illalla kotiin ja hengailen kämppisteni, kahden pojan, (pakistanilainen & puolalainen) kanssa. ihan mukavaa.

pointtina. tuntui luonnottomammalta urheilun merkeissä liittyä viittä vuotta nuorempien tyttöjen ryhmään mitä kaveripoikien. siinä tuli pieni identiteettikriisi. no, onneksi en oikeastaan enää yritä määritellä asioita, esim. itseäni.....

laukkujen kantoa

oon viime päivinä hengaillu paljon tämän yhden irlantilaisen filosofian, mikä se on, tohtoriopiskelijan kanssa. hän auttoi laukkujeni kantamisessa muutto-operaatiossani eilen muutaman kilsan verran. sanoihan hän useita kertoja että hän voi auttaa minua. johon vastasin useita kertoja että en tartte apua, selviydyn yksin. ja kun hän sanoi aina vaan uudelleen että hän voi kyllä tosiaan auttaa, niin vastasin että en edes tiedä mihin suhtautua noihin sanoihin. britit ja irlantilaiset puhuu paljon mutta tarkoittavat ihan toista miten sanovat. että en ymmärrä mitä hän tarkoitti. oliko se vain semmoinen kohteliaisuus mihin oli vastattava että ei, en tartte apua, koska ei se toinen ollut todellakaan aikomassakaan auttaa. että siksi en tartte apua. suoriudun yksin. näin sanoin.
mutta hän lopulta vaati että saisi auttaa. okei, ihan sama, jos haluat, kyllä se mulle käy, tee mitä teet, sanoin.
ja laukkujen kanto-operaation jälkeen hän sanoi, että pakotin hänet kantamaan laukkuja käyttämällä naisen passiivis-agressiivista taktiikkaa. en voinut kuin nauraa. olisin myös voinut hakata päätäni seinään jos olisi seinä siinä vieressä sattunu olemaan.

irlannissa, ja siis täälläkin, on epäkohteliasta mennä jonku luo kylään ottaen kengät pois eteisessä. siinä tulisi semmoinen awkward feeling että aikooko tuo nyt jäädä tänne asumaan vai.
huomasin kerta toissapäiväisissä kotipippaloissa että kaikilla, paitsi toki minulla, oli kengät jalassa. myös paikan asukeilla. niin o-u-t-o-a. vieläpä kokolattiamatoilla. olin jo unohtanut kesän aikana tämänkin tavan.

pysäytän ajan minuutiksi, ja katson elämääni taaksepäin.....

elämä on kummallinen.

muutama esimerkki.

juttelin pari viimeistä iltaa usean tunnin verran filosofian jatko-opiskelijoiden kanssa elämästä. sellasia abstrakteja ajatuksia ja sen semmosta.
englanniksi.

punkkaan väliaikaisesti latvialaisen kaverini luona täällä Skotlannissa ennen ku löydän asunnon jostain.

viime kesän olin töissä Ruotsissa. ruotsiksi.
vaeltamassa Norjassa.

odotan huomisen capoeiratreenejä. viikonlopun judotreenejä.

parin viikon sisällä alkaa viimenen vuosi täällä psykologian opiskelua. 

 ja se että olen onnellinen. ja koska se näyttää olevan elämänasenne, se on jotain suht. pysyvää.

mitä vittua.

olisinko uskonut 10 vuotta sitten?
parempaa kuin villeimmissä unelmissanikaan...

"aidat on vaan hämäystä, maailma on rajaton..."