eilen otin osaa urheilukerhon voimannostojuttuun. jossa näytettiin miten nostetaan punttia oikeaoppisesti, ja saatiin kokeillakin pari kertaa. täyttä ajan hukkausta minulle muuten. ei kiinnosta ei pätkän vertaa, eikä tullu siellä tehtyäkään mitään. puhua se ohjaaja kyllä osasi.
joka tapauksessa.
menin sinne parin (skotlantilaisen) pojan kanssa, urheilukerhostani.
mutta siellä minut erotettiin tyttöjen ryhmään. olin häkeltynyt. ohjaajan silmissä olin enemmän osa tuntemattomia kikattelevia tyttöjä, jotka hän laittoi nostelemaan höyhenen kevyitä tankoja, kuin mitä näitä kahta poikaa, jotka itse asiassa viime vuonna päihitin poikkeuksetta painissa....
tunnin tämän täydellisen ajanhaaskauksen jälkeen hengailin parin muun (suomalaisen) kaveripojan kanssa, ja jatkettiin hengailua mun kämpillä. kuuntelin armeijassa kerrottuja vitsejä mitä en ehkä olisi halunnutkaan kuulla.
heidän lähdettyä menin kaverini luo soittamaan ja laulamaan brasilialaisia capoeiralauluja. siellä oltiin minä ja kaks kaveripoikaa (skotlantilainen & kreikkalainen). juotiin myös teetä, ja juteltiin...... pinnallista mutta ihan rattoisaa.... roskaa.
tulen illalla kotiin ja hengailen kämppisteni, kahden pojan, (pakistanilainen & puolalainen) kanssa. ihan mukavaa.
pointtina. tuntui luonnottomammalta urheilun merkeissä liittyä viittä vuotta nuorempien tyttöjen ryhmään mitä kaveripoikien. siinä tuli pieni identiteettikriisi. no, onneksi en oikeastaan enää yritä määritellä asioita, esim. itseäni.....
No comments:
Post a Comment