päävamma.

päävamma. aivotärähdys. mikä lie.

:(
yksi sana riittänee: judo.


ei se muuten mitään mutta pitkäaikaisvaikutusajatukset ei tunnu mielekkäiltä... "en mä sen ilmiön nimeä muista mutta sinihomejuustoks joka tapauksessa menee" kaveri tuki sanomalla....

toisaalta saan tietoa, ettei pitäis opiskella tai tehä liikunnallisia asioita tai kuormittaa aivoja oikeen. toisaalta saan tietoa, että ei se mitään muuten ku pystyy keskittyyn vaan vähemmän, ja energiatasot matalammat.....
no, ei tässä tilaisuutta mitään lepolomaa oo pitää.....

esseeseen sain tosin lisää aikaa viiden päivän verran. olisinko tarvinnut päävamman vai laiskuuden vai säikähdyksen päävammasta vuoksi? en ole varma .
eipä ainakaan tartte stressata enää nii.

mahtavaa.

jostain syystä viime aikoina oon törmäilly mahtaviin ihmisiin.

tänään oli kyllä ihan itse mahtavuus.

meitä oli neljä. tai aluksi kuusi pubissa, minä ja viisi brittiä, mutta joista kaksi häipyi sen jälkeen kun tajusivat etteivät osanneet sanoa mitään älykästä ja hienoa.
jäljelle jäätiin minä ja ne kolme fiksua positiivista mahtavaa tyyppiä.

mua ei kiinnostanut osasinko sanoa mitään fiksua positiivista hienoa.
paljastuisinko itselleni ja muille tyhmäksi.
mua ei kiinnostanut.
koska ne oli tosi kivoja.
enkä mä todellisuutta -oman itseni tyhmyyttä- mihinkään suuntaan voisi muuttaa, paljastuisi se tai ei.

kaksi näistä mahtavista tyypeistä tunsin etukäteen, tai no oikeastaan kaikki kolme mutta.
26-vuotias tyttö joka on ehkä kaunein ihminen mitä oon nähnyt livenä, by the way. lääkäri. koska hyppi luokkia aika paljon yli, valmistui todella etuajassa. vaikka opiskeli välissä Hollannissa akrobatiikkaakin. hippi. elää vahvasti kehonsa, intuitionsa kautta. viimeisen vuoden ajan ollu ehkä inspiroivin ihminen . . . . 
hänen poikaystävä, lääkäri myös, nyt kirurgin harjoittelussa ja haluaa psykiatriksi. hippi. tykkää reivibileistä.
ja sitte tämä mun kaveri. tutkii jotain proteiiniasioita mitä lie yliopistolla, opiskelijana.

ja kaikki on aivan mahtavia. fiksuja ja positiivisia. ja eikä se mitään etten mä tajua kaikkea. mulla on silti hyvä olla.
vaikka huomasinkin itsessäni epävarmuuden siemenen. en uskaltanut joskus ottaa osaa keskusteluun jollain lauseella koska en ollut varma huomioitaisiinko sitä. 
mikä on ihan ok.
olihan se ennen kaikkea tosi tosi tosi positiivista.
loppuhaleineen.
kiitos tästäkin.
toivottavasti nähdään porukalla joskus toiste. 
huomenaamuna aloitetaan päivä alusta.

perusmarraskuu ;)

ehkä se on marraskuu.
ehkä se on stressi.
ehkä se on minä.
ehkä se on jokin mistä en ole tietoinen.
ehkä se on se kaikki.

kirjoitin kaverille tänään: 'so essentially then, it's not because the world is bad but because the brain is faulty. dammit.'
esimerkiksi se että jos ei oo maailman täydellisin ihminen täydellisine ajatteluineen ja menestyksineen ja prososiaalisuuksineen. se että jos kaikki menee huonommin kuin muilla. jos kaikki on vaikeampaa kuin muilla.
'ah, noku se maailma on niin julma' no ehkä SINÄ (tai minä) oot vain niin tyhmä, tai siis kauniisti sanottuna rajallisempi kuin muut.

epäsosiaali käyttäytyminen, epäkypsä tunteiden prosessointi, kaiken maailman mielenvikaisuudet esim. riskialttius skitsofreniaan (skitsofreenikon sukulaiset siis), jne. jne., on yhdistetty ei-niin kehittyneeseen aivoalueeseen. pis-te.

ja  kyllähän toisilla muuten on paremmat aivot kuin toisilla (ainaski tähän meidän ympäristöön sopeutumisessa). 

epäinhimillistä? kyllä. totta? ....kyllä?

ja joojoo, hyväksytään, ollaan onnellisia, ja imeskellään appelsiinia yksin omassa nurkassamme. ei meidän tarvitse tiirailla muita. ja tehdään asialle mitä voidaan, ja kyllähän me sille voidaankin jonkun verran ehkä mahdollisesti aika paljonki (tai ehkä ei ollenkaan -jos vapaata tahtoa ei ole... eipä mennä siihen nyt). ei ole siis edes tekosyytä väittää että noku mulle tuli nyt vaan huonot geenit ja tähänastiset kokemukset. se on jumankauta sun vapaus, sun vastuu. älä ryve missään epäkypsässä itsesäälissä. katso Riinaa, hänellä on seitsemän ällää, seitsemänsataa kaveria feisbuukissa, ja hän tuli juuri opettamassa englantia vapaaehtoisena Nepalista. nulikka tuu pois sieltä nurkasta, ja lopeta se appelsiinin imeskely.

tämmöistä tänään. kaikki ärsyttää.

(p.s. selvennökseksi, toivon että tekstini sarkastisuus on läpinäkyvää.)


halusin kuunnella jopa teini-angstibiisin. ja sanat on loistavat. tänään, tosin ehkä vain tänään. 


'Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa'

kuvia kuvia

kyllä se elämä on kummallista, en mä muuta.

.....

varvas muuten ollut kipeä koko päivän. ihan veressä. osui näköjään kiveen ku ylitettiin tänään jokea:

olihan tässä päivässä siis hiukan seikkailun makua (ei tosin niin paljon kuin viikko sitten 160km/h tuulessa yrittäen pysyä hengissä...). tässä kiivetään kirjaimellisesti vuoren päälle, ja autetaan kuvassa kaveria nousussa:

 vuoren päällä !

 tässä alla on ehkä kaunein kuva minkä oon ikinä kameralla ottanu.

ja voin sanoa, että paikka oli kaunein missä oon ikinä tähän astisen elämäni aikana ollut. metsä syysväreissä ja niin maa kuin puunrungotkin paksun sammaleen peitossa. hassu juttu oli se, että polkumme ei sinne suuntaan vienyt ollenkaan mutta satuimme sinne kuitenkin talsimaan oikotien toivossa (mikä ei sitten oikotieksi oikein kelvannut kun tuota jokea ei niin vain voi ylittääkään.) olin iloinen hukkatalsimisistamme väsyneenä, märkänä, nälkäisenä ja kohta kylmänäkin. mahtava metsä. uskomatonta. en tiennyt, että metsä voi olla jotain niin kaunista. tosiaan kuvia minulla ei siitä oikein ole, mikä voi olla hyvä juttu koska ei ne olisi tehnyt oikeutta. ;)

tässä alla jo joku aika sitten paikallisessa lähimetsässä. siitäkin kerta satuin ottamaan kuvan niin pistetään se nyt tännekkin:

 ja tässä parveilen kaktusten seassa:

 kämppiksen jättämä lappu ovessamme. oli aika hauska, tuumasin.