perusmarraskuu ;)

ehkä se on marraskuu.
ehkä se on stressi.
ehkä se on minä.
ehkä se on jokin mistä en ole tietoinen.
ehkä se on se kaikki.

kirjoitin kaverille tänään: 'so essentially then, it's not because the world is bad but because the brain is faulty. dammit.'
esimerkiksi se että jos ei oo maailman täydellisin ihminen täydellisine ajatteluineen ja menestyksineen ja prososiaalisuuksineen. se että jos kaikki menee huonommin kuin muilla. jos kaikki on vaikeampaa kuin muilla.
'ah, noku se maailma on niin julma' no ehkä SINÄ (tai minä) oot vain niin tyhmä, tai siis kauniisti sanottuna rajallisempi kuin muut.

epäsosiaali käyttäytyminen, epäkypsä tunteiden prosessointi, kaiken maailman mielenvikaisuudet esim. riskialttius skitsofreniaan (skitsofreenikon sukulaiset siis), jne. jne., on yhdistetty ei-niin kehittyneeseen aivoalueeseen. pis-te.

ja  kyllähän toisilla muuten on paremmat aivot kuin toisilla (ainaski tähän meidän ympäristöön sopeutumisessa). 

epäinhimillistä? kyllä. totta? ....kyllä?

ja joojoo, hyväksytään, ollaan onnellisia, ja imeskellään appelsiinia yksin omassa nurkassamme. ei meidän tarvitse tiirailla muita. ja tehdään asialle mitä voidaan, ja kyllähän me sille voidaankin jonkun verran ehkä mahdollisesti aika paljonki (tai ehkä ei ollenkaan -jos vapaata tahtoa ei ole... eipä mennä siihen nyt). ei ole siis edes tekosyytä väittää että noku mulle tuli nyt vaan huonot geenit ja tähänastiset kokemukset. se on jumankauta sun vapaus, sun vastuu. älä ryve missään epäkypsässä itsesäälissä. katso Riinaa, hänellä on seitsemän ällää, seitsemänsataa kaveria feisbuukissa, ja hän tuli juuri opettamassa englantia vapaaehtoisena Nepalista. nulikka tuu pois sieltä nurkasta, ja lopeta se appelsiinin imeskely.

tämmöistä tänään. kaikki ärsyttää.

(p.s. selvennökseksi, toivon että tekstini sarkastisuus on läpinäkyvää.)


halusin kuunnella jopa teini-angstibiisin. ja sanat on loistavat. tänään, tosin ehkä vain tänään. 


'Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa'