mahtavaa.

jostain syystä viime aikoina oon törmäilly mahtaviin ihmisiin.

tänään oli kyllä ihan itse mahtavuus.

meitä oli neljä. tai aluksi kuusi pubissa, minä ja viisi brittiä, mutta joista kaksi häipyi sen jälkeen kun tajusivat etteivät osanneet sanoa mitään älykästä ja hienoa.
jäljelle jäätiin minä ja ne kolme fiksua positiivista mahtavaa tyyppiä.

mua ei kiinnostanut osasinko sanoa mitään fiksua positiivista hienoa.
paljastuisinko itselleni ja muille tyhmäksi.
mua ei kiinnostanut.
koska ne oli tosi kivoja.
enkä mä todellisuutta -oman itseni tyhmyyttä- mihinkään suuntaan voisi muuttaa, paljastuisi se tai ei.

kaksi näistä mahtavista tyypeistä tunsin etukäteen, tai no oikeastaan kaikki kolme mutta.
26-vuotias tyttö joka on ehkä kaunein ihminen mitä oon nähnyt livenä, by the way. lääkäri. koska hyppi luokkia aika paljon yli, valmistui todella etuajassa. vaikka opiskeli välissä Hollannissa akrobatiikkaakin. hippi. elää vahvasti kehonsa, intuitionsa kautta. viimeisen vuoden ajan ollu ehkä inspiroivin ihminen . . . . 
hänen poikaystävä, lääkäri myös, nyt kirurgin harjoittelussa ja haluaa psykiatriksi. hippi. tykkää reivibileistä.
ja sitte tämä mun kaveri. tutkii jotain proteiiniasioita mitä lie yliopistolla, opiskelijana.

ja kaikki on aivan mahtavia. fiksuja ja positiivisia. ja eikä se mitään etten mä tajua kaikkea. mulla on silti hyvä olla.
vaikka huomasinkin itsessäni epävarmuuden siemenen. en uskaltanut joskus ottaa osaa keskusteluun jollain lauseella koska en ollut varma huomioitaisiinko sitä. 
mikä on ihan ok.
olihan se ennen kaikkea tosi tosi tosi positiivista.
loppuhaleineen.
kiitos tästäkin.
toivottavasti nähdään porukalla joskus toiste. 
huomenaamuna aloitetaan päivä alusta.