yritin kiivetä kallistuneeseen puuhun.
mutta kun kengät oli niin liukkaat. eikä ollu oikeen hyviä oksia. ei päässy pidemmälle.
mut olin oikeasti korkeammalla kuin mitä kuva näyttää. missä on maaraja !!
mahtavaa oli kyllä. varsinkin kun käveltiin metikössä kaatuneiden puiden päällä, ja sitten kun pidin putoavaa kaveria kädestä kiinni, putosin samalla itsekin, toiselle puolelle runkoa vaan. selällään. se vapaa pudotus, mahtavaa! huusin. varsinkin oli mahtavaa kun sattui olemaan pehmeä väh. 1.5 metrin pudotus. huusin koska en tiennyt yhtään mitä odottaa. en tiennyt oliko takanani kivi vai puu vai pehmeää maastoa. oli vain pudotus. pudotus pudotus. siinä on läsnäolo. läs-nä-o-lo. ja hyvä tuuri.
ei, ei se nukkumaan auttanut. nukuin viime yönä ehkä tunnin aamusta. :(
No comments:
Post a Comment