jos ajatellaan aivotasolla, niin "tietoisuus" voi vaikuttaa "alitajuntaan". löyhänä esimerkkinä, jos apina päättää katsoa oikealla puolellaan olevaa esinettä tietäen tästä eleestä saavansa palkkion (lue: banaani), viesti aivoissa kulkeutuu etuaivolohkosta päälakilohkoon. elikkä ensin apina päättää tekevänsä eleen, ja sen jälkeen vasta tekee eleen.
(toisaalta jos apina näkee oikealla puolellaan jotakin odottamatonta tapahtuvan, hän vaistonvaraisesti kääntää katseensa sinne. viesti kulkeutuu nyt päälakilohkosta etuaivolohkoon. tällöin apina katsoo ensin, ja sitten vasta tulee tietoiseksi tekemästään eleestä.)
mutta toisaalta, voi kysyä oliko apinalla muuta "mahdollisuutta" kuin tehdä ele saadakseen banaanin? tottakai apina haluaa banaanin, kuinka typerä sen pitäisi olla ettei se nälkäisenä sitä haluaisi?
fakta lienee, alitajuisuudella on hyvin merkittävä osa käyttäytymisessämme ja olemisessamme. onko tietoisuutemme vain alitajuisuuden tuote vai onko se toimija vai onko sillä jokin rooli käyttäytymisessä, lienee se määrittelemätön osa-alue.
geenit + ympäristö + kokemukset (jotka geenit + ympäristö + sattumat ehkä on määritellyt?)
olen siis se, joka harvemmin etsii syitä vapaasta tahdosta. "hän toimi näin koska halusi". etsin yleensä muualta.
joka tapauksessa, oli sitä tai ei, lienee sen hyvä ainakin joskus otaksua olevan. esimerkiksi on näitä ihmisiä, jotka sanoo olevansa vaikka masentuneita, lihavia ja yksinäisiä. "voivoi, elämä on epäreilua", sanovat he.
onhan se mut nyt hei.
ala harrastamaan liikuntaa, vaikka 3x viikossa capoeiraa tai koripalloa - lyö niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
käy parit kerrat viikossa vielä vaikkapa lenkillä
ala syömään terveellisesti - lyö taas niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
uudelleenkouluttaudu, jos se auttaisi elämäntilanteessa.
ja löydä se itsekuri tai mitä ikinä se sitten vaatikaan. kattellaan sitte. moro.
No comments:
Post a Comment