7 vuotta

Intiassa jotkut uskovat, että elämä menee 7 vuoden pätkissä. yksi 7 vuoden pätkä saattaa vaikka olla raskas jostain syystä kun taas toinen 7 vuoden pätkä menestyksen putki. mitä vain mutta ne pätkät on 7 vuoden pituisia.

tiedä häntä.

...

mutta yksi asia on varmaa. asuin 7 vuotta ulkomailla. 7 vuotta! se on pitkä aika.

olen katsellut hiukan suomalaisia ohjelmia ihan vain siinä mielessä, että jotenkin muistaisin taas minkälaista on olla suomalainen. jotta jotenkin taas ymmärtäisin sitä mielenlaatua.

ja se on hiukan kaukainen. ihmettelen televisiosarjoissa ihmisten välistä hiljaisuutta, ja asiakaspalvelijoiden töykeyttä. sitä että oletetaan ajattelevan ennen kun puhuu. että ei käydäkään yhdessä enää sitä mietintäprosessia dialogin avulla, saaden esittää tyhmää, vaan oletetaan ajattelevan hiljaa ilman sitä dialogia. ihmettelen vain. en tiedä miten pitäisi olla.

kauaksi on lennetty siitä kun ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttaessani kuuntelin Vesa-Matti Loiria, ja ranskalainen huonekämppikseni kysyi vakavasti että onko kaikki ok, onks mulla jotain ongelmia.

ei sitä että ihannoisin dominoivaa anglokaanikulttuuriakaan. en tod.

vaan se että ei sillä ole niin väliä. olkoon alla mikä kulttuuri nyt sattuu siinä oleen. kun siinä ei mitään tyhjyyttäkään voi olla.

alan taas opiskelemaan ranskaa. ihan kuin olisi puolijalkaa tai edes kyynärpää kuitenkin oven välissä ulkomaille. ihan kuin.
ehkä se on niiku semmoinen vanulla täytetty nalle mistä voi pitää kiinni aina kun haluaa.