karate -, filosofia ja pianopäivitys

karate. kun opettaja kysyi juoksemisemme jälkeen minulta että olenko maratoonari (päivän vitsi). kerta juoksutyyli oli semmoinen. niin. kyllähän minä viime vuonna juoksin viisi kilometriä taukojen kera tai jotain. voi näitä amerikkalaisia. :)

filosofiasta. otinpa sitten maisteritason kurssin. koska ilmeisesti pystyin. ensimmäistä kertaa kysyttiin oppitunnilla, että mistä aiheista minä olen kiinnostunut kurssissa. hmm. kiitettävän arvosanan perässä siis ei olla tässä juoksemassa. vuokrasin kurssia varten kirjan joka on sen paksuinen että siihen sisältyy vähintäänkin kaksi raamattua. luen sitä nyt, 50 centin soidessa korvalappustereoista. ihan paras yhdistelmä.

piano. soittelin pientä neekerinpoikaa, ja sitten tummaihoinen talonmies tuli kuuntelemaan, ja kysyi että mitäs kipaletta sinä täällä soittelet. avasin suuni vastatakseni. skannasin kappaleen nimen päässäni läpi. 'it is just one song i used to play long time ago' onneksi vastasin. en: neekerinpusuja söin ja pientä neekerinpoikaa iloisesti soittelin kun olin nuori. hei mitä sinä sen veitsen kanssa.

Koulu alkoi...

Ja ankara talvi saapui. 26 Celsiusta. Toki tämä lämpö on vain ohimenevää täällä tammikuussa aivan kuten kaikki elämässä. ;)

Alkoi myös karatekurssi. Ungefär 20 poikaa ja minä. Onko tämä tosiaankin näin konservatiivinen paikka että pojat eivät tanssi eivätkä tytöt treenaa karatea? En tiennyt itkeäkö vai nauraako kun näin kurssin sukupuolijakauman. Aluksi tietenkin nauroin; hah hah mitä ahdasmielisyyttä! Siinä vaiheessa tosin lähinnä itketti kun opettaja kertoi "näyttökokeista", siis taistelutilanteista. Lukioaikana pikku judoharkoissa ei olisi paljoakaan asia olkapäitä kohottanut mutta tämä skinin näköinen ehdottomasti "jätkien opettaja" (joka mahtaili mm. valmentaneensa tämän maan parhaita) ja muiden kurssilaisten valveutunut olemus ja ilmapiirin testosteronin määrä sai hiukan hiuskarvat pystyyn. Niiin siiiis, ööööööö, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat taistelutilanteella....?
Enkä TODELLAKAAN ole pelkuri. Nyt katsotaan, nyt katsotaan mistä ollaan tehty. Pumpulipalloista vai jostain jämerämmästä. Ei pumpulipalloista, ei todellakaan pumpulipalloista.

Elämä on matka

Törmäsin sitten suomalaiseen poikaan ollessani syvällä hippien keskellä Amerikassa (siis hippien: semmoisten Elämäntapa-, jotka elävät yhteisö"kommunisti"maatiloilla jne.). Mitä hitsiä, suomalainen. Ensimmäinen kysymys on toki, mistä olet kotoisin. Hän oli kotoisin kaupungista, ja oli asunut osan nuoruutensa vuosista perheensä mukana ulkomailla.
Sitten kerroin mistä minä olin kotoisin. Pienestä maalaiskunnasta keskeltä ei-mitään. Hän purskahti nauruun -tiesi jopa paikan nimen, ja tämä yllätti minut suuresti koska yleensä kukaan ei ole kuullut koko paikkaa tai mitään mikä on alle sadan kilometrin etäisyydellä siitä. Mutta tämä veikko tiesi paikan nimen koska oli työskennellyt siellä pari viikkoa lääkärinä kouluharjoittelunaan.
Ja hän tosiaan repesi nauruun kuullessaan että olen tosiaan kotoisin sieltä. Ja repesin minäkin lopulta. Niin, sieltä minä tosiaan olen. 18 vuotta elämästäni asuin siellä. Hykertelimme (lue: nauroimme raivoisasti) molemmat asiasta parikin minuuttia.
Ihanaa, ajattelin. Joku tietää mistä tulen ja missä olen. Edes jollakin on aavistus siitä. Aika mahtavaa.

Aseita ja lahjoja

Tutustuin paikalliseen ’punaniskaan’ –kuten pohjoisen ihmiset tai kaupunkilaiset varmaan sanoisivat-, joka toi aseita mun kosketeltavakseni. En mennyt liian syvälle keskustelussamme onko hyvä jos jokaisen hansikaslokerossa ei olisikaan asetta. Hmm. En siis kyseenalaistanut hänen näkökulmaansa vaan nyökkäilin ja sanoin joo joo, kyl mä ymmärrän, turvahan ne aseet on. Joo joo. Oltaisiin menty ampumaan mutta oli pilkkopimeää –ja en ollut suoraan sanoen mitenkään kauheen innoissani asiasta. Oli nimittäin kylmäkin ilman takkia.

Ainiin, sain ihan hirveästi joululahjoja. :s Mulla roikkui takan reunalla oma joulusukkaki! Kaksi kiloa karkkia, KUKA haluaa?

Kahjo maailma!

Aamupala puoli viideltä. Illasta.

Tulin kotiinkin kyllä vasta seiskalta. Aamusta.

Yhtä hullua kokemusta rikkaampana. Hämmästytit minut, maailma.

Kotibileet!

Kotibileet!
Mitä ajan tappamista oli. Juttelin puoli viiteen niin kummallisten tyyppien kanssa että huh huh. Yksi oli laiha vegaani, jolla oli ollu enne bulimia, sitä enne anoreksia ja sitä ennen oli painanu 225kg (450lb). Joka oli syntyny sokeana ja kuurona (nyt näkee ja kuulee), oli homo, ja fanitti pokemoneja. Toinen tyyppi oli mies pukeutunu naiseks meikkeineen päivineen, ja siellä seki oli vaan iha normisti kotibailuissa. Amerikka!

Huippuhauska aikidotreeni

Eilen oli aikidossa huippuhauskaa: ensinnäki, tehtiin taas näitä kivoja kuperkeikkoja; siis kuperkeikkoja joissa lähtöasento on seisonta, siitä lattialle kuperkeikka, ja ylös seisomaan taas (siis ukemi). No, tehtiin niitä siis vähän enemmänki. HC kuperkeikkasarjoja. Jokaisella on parin metrin pituinen alue siinä jumppamatolla, ja ensin tehdään ukemi omalla alueella. Sitten käännytään, ja tehdään ukemi uudelleen samalla alueella. Käännytään, ja tehdään ukemi uudelleen. Eli liikutaan koko ajan esim. etelä-pohjoisakselilla siinä omalla alueellaan ukemeita tehden.
Ja me jokainen tehdään niitä samaan tahtiin samalla vaakaviivalla, ja nähdään siis kuka putoaa ensimmäisenä pelistä pois; kuka alkaa tehdä ukemeita ihan mihin suuntaan tahansa, huojumaan seistessä ja fyysisesti väsymään. Kun päässä alkaa heittelemään.
Tällä kertaa mun päässä ei varsinaisesti alkanu heittelemään. Ei. Mut mun kunto petti. Reisilihakset ei enää jossain vaiheessa vaan nostanu mua ylös seisoma-asentoon. Tein kyllä silti nyt aika perskatin hyvin!
Toisekseen, tapeltiin ensimmäistä kertaa! Kaikki oli sallittua, myös päähän lyöminen! Ei kerrassaan mitään sääntöjä. Hmm. Tappelin siinä sitten venäläisen kaksmetrisen bodari-nyrkkeilijämiehen kanssa. Hmm. Luikin kuin pieni pupujussi koko ajan karkuun, ja välillä kiljahtelin. Rintaiskut otin ihmeesti mukisematta vastaan mutta muistaakseni jotain muuta häijyä tapahtui.
Opettajan kanssa tappelin myös. Hän yritti ärsyttää minua mm. läpsyttelemällä naamaan aika pahasti. No, kyllähän minä siitä ärsyynnyinkin. Lähdin painiotteisiin.
MAHTAVAA.