Plans plans plans

Kolmisen viikkoa töitä, ja sitten kutsuvat Barcelonan tuulet meikäläistä. ;) Parin viikon härkätaisteluiden, siestailujen ja puhuessa käsien heiluttamisten jälkeen palaan Suomeen pakkaamaan kamani lähteäkseni Skotlantiin.

Säkkipillit, kiltit, tihkusateet, koleat vanhat kämpät yksinkertaisine vetävine ikkuinoineen, mitä ei saa korjata koska se maksaisi hiukan rahaa, odottavat tuloani laulamalla kaihoisalla äänellään. Parhaiten näistä korviini kantautuvista sulosoinnuista erottuu tosin se aksentti, ah, niin ihana.

Amerikkalaisen käyttäytymisopas Suomessa oleskeltaessa

1. Älä sano ääneen missä olet hyvä tai edes että olet hyvä jossakin, ellet ole voittanut taidoistasi vähintään EM -sarjan pokaaliin verrattavaa tunnustusta. Muutoin suomalaiset voivat kokea sinut tyhjäksi pröystäilijäksi.

2. Älä liioittele. "Paljon kalaa" tarkoittaa, että kyseisestä eläimestä riittää syötävää suurperheelle pariksi viikoksi, ei paria sinttiä kun kaverisi sai vain yhden. Muutoin sinut voidaan nähdä valehtelijana.

3. Sano vain mitä tarkoitat. "Give me two seconds" tarkoittaa, että tarvitset aikaa yhden hengenvedon verran. "See you later" tarkoittaa, että olet jo sopinut tapaavasi tyypin myöhemmin. "We should hang out together more often" tarkoittaa, että vaadit näkeväsi tyyppiä useammin, eikä se ole siis pelkkä kohteliaisuus.

4. Jos sinua pyydetään menemään saunaan suomalaisten kanssa alasti, olisi se töykeää jättää tekemättä. Ei, hupparia ja pitkiä housuja ei saunassa ole sovinnaista pitää.

5. Älä kysy jatkuvasti. Ole ennemmin hiljaa, niin suomalaiset luulevat sinun ajattelevan itse.

6. Kadehdi hiukan muita ihmisiä, ja osoita se ääneen.

7. Opi, että melankolia on normi. Hevarit eivät välttämättä viiltelekään ranteitaan auki. Hymyilemätön ihminen saattaa olla ihan kunnossa. Surumielistä musiikkia kuunteleva ei ehkä olekaan menettänyt juuri omaistaan.

8. Opettele käyttämään ääntä vakaasti, ei heilauttaen ääntä jatkuvasti ylös ja alas sävelessä. Kuvittele itsesi robotiksi joka puhuu.

9. Opi hitautta. Kuvittele olevasi kilpikonna.

10. Ymmärrä, että ihmiset tekevät typeriä asioita hampaat irveessä vain koska heillä on "tarpeeksi sisua". Voisit itsekin kokeilla samaa. Periaatteen ihmisenä voisit siis esimerkiksi leikata nurmikon loppuun vaikka alkaisi yhtäkkiä sataa kaatamalla.

11. Opettele häpeän tunnetta. Pyydä apua tähän vaikka suomalaisilta tuttaviltasi.

12. Opiskele Suomen sotahistoriaa; erityisesti talvisodan ja sisällissodan tapahtumat olisi hyvä ymmärtää, jotta voisit paremmin integroitua suomalaisuuteen. Katso vaikka mielenkiintoinen Talvisota -leffa.

13. Opettele vitutus. Jos jokin menee pieleen tai olosuhde ei ole ihanteellinen, älä vain kohauta olkapäitäsi vaan märehdi sitä negatiivista asiaa mahdollisimman pitkään samalla kiroillen.

Uusi taulu :)

Pistänpäs tähän uutta maalausta, öljyväreillä tehty jonkinmoinen kopio valokuvasta, jossa muuten seison minä. :)

Värit tulevat toisella tavalla esiin esim. luonnonvalossa:

Ja tähän vielä alkuperäinen valokuva. Kuten näkyy, ihan noita valokuvan reunoja en maalaukseen ottanut mukaan, ja toisaalta mittasuhteita aktiivisesti muutin (huomaa esim. vesialueen leveys noiden kallioiden välissä), ja osa mittasuhteista on muuttunut ihan siitä syystä, etten oo saanu kopiota kuvaa tarpeeks tarkasti tietokoneen näytöltä kankaalle. Lisäks, maalauksen väritys toki muuttui aikalailla:

muutamia kuvia!

läjäänpä tähän viime vuosina ottamiani kuvia! kävin läpi jotain vanhoja arkistojani, ja kyllähän siellä jotain hiukan hyvääki materiaalia löytyy.
pistän tähän siis kuvia mistä pidän kuvina, en koska haluan viestittää niillä jotain tai että ne on ollu mitenkää kauheen merkityksellisiä tai muuta vastaavaa.
ihmisten kuvaamisesta olisin itse asiassa ihan tulevaisuudessa kiinnostunukki. ei mitään malliposeerauksia vaan iha aidoista tilanteista. jossa ne ihmiset ei olis vaivaantuneita kameran edessä. jos semmoseen ikinä pääsisin. yleensä ku sen kameran kaivaa laukusta esiin, kaikki on vähä vaivaantuneita eikä kuvistakaan tuu hyviä.
huom! kuvia voi siis klikata.

ylempi kuva: kaikki on vaivaantuneita kameran edessä mut ees jotenki... luonnollisella tavalla. kukaan ei oo viel kerinny korjaamaan asentoaan paremmaks.

 ylempi kuva: tykkäsin jotenki tästä.

 ylempi kuva: hautausmaa (guatemala)

ylempi kuva: mun entisestä huoneesta! huh! toi pöytä on jaettu puoliks; tämänpuolimmaine puolisko on mun käytössä ja toinen kämppiksen. pöydän kaapistot on mun. ja toi lähimmäinen yöpöytä kans. mut toi kauimmainen yöpöytä ja sit toi vaateviritys-mikä-lie on mun kämppiksen.

ylempi kuva: olohuoneesta! just se ku ihmiset ei piittaa kamerasta. vasta sillon saa niistä kuvien kautta selville jotain. vaik ton yhen tyypin kattominen kameraan luo jotain vaivaantuneisuutta.

 ylempi kuva: tässä hyvä kuva; ei yritystä näyttää hyvältä.

ylempi kuva: hahaa! kaverikristitty antoi mulle tuon päällimmäisen kirjan! laitoin sen vahingossa toisen kaverini darwin -kirjan päälle. kuvahan tästä oli otettava.

ylempi kuva: tässä ihmisiä bussipysäkillä. samalla lailla ku muissaki kuvis; jotain vaivaantuneisuutta eli ihmiset vähä yrittää hymyillä ja näin mutta eivät vielä oo ehtineet kunnon poseerauksiin. ehkä tykkään tästä kuvasta ku toi yks tyyppi (vasemmanpuolimmaisin) on tuol iha itsekseen. ja koska ihmiset istuu vähä erillään.

eli siis ei! en ole muutaman ihmisen kokoonpanosta saanut toistaiseksi ainuttakaan hyvää kuvaa; semmoista missä he hengailisivat luontevasti kamerasta välittämättä ja että siinä olis jotain jännitettä niitten välillä ja kuvallisesti muutenki näyttäis hyvältä. ei ainakaan näistä arkistoista. ehkä sitä kohti!

Quote of the day

'Life is a series of natural and spontaneous changes. Don't resist them - that only creates sorrow. Let reality be reality. Let things flow naturally forward in whatever way they like.'

Pari kuvistyötä

 Tässä taas pari uutta kuvakopiota. Käden sorkkasin tuohon ylempään kuvaan antaakseni hiukan mittasuhdetta; maalaus on isohko. Se on temperamaalaus alustalla jonka pinta tehtiin itse n. 5h aikaa käyttäen jostain ihmeaineesta ja ankarasti lopulta sileäksi myös hioen. Maalauksen päälle vetäisin kerroksen jotain kiillottavaa&hiukan suojaavaa ainetta; temperamaalauksessa värien ainesosina munankeltuainen ja väripigmentti.

Tämä alimmainen on lempityöni, tehty mehiläisvahasta puupinnalle. Valokuva ei sille kyllä anna oikeutta. ;) Ehkä tykkäsin eniten koska tässä ainoana käytin hiukan mielikuvitustani; sovelsin vahankäyttöä ja muutin alkuperäisen kuvan väritystä (työ tehty valokuvasta).

Hassu juttu on että maalauskurssin aikana monelta taholta mulle sanottiin, että työni muistuttaa jotenki impressionismia. Ja impressionismista tyylisuuntana oon jotenki aina eniten pitänykki. Ja luonnostaan jotenki lähden käyttämään värejä ja pensseleitä tietyllä tavalla; semmosella että se varmaan muistuttaaki impressionismia, en tosiaan ollu tästä kuitenkaa tietoinen. Hassu juttu on, että vaikka en oo kauheesti maalaillu, silti luonnostaan maalaan tietyllä tavalla olipa aihe mikä tahansa. Mun mielestä tää "yksipuolisuus" on nimenomaan hyvä juttu, onhan se mikä tekee siitä työstä munnäköisen. Ja varmasti jos enempi maalailee niin tulee sitä yksipuolisuutta avarrettuaki. En tosin tiiä missä ihme alitajunnassa tää pensselien käyttö tapahtuu. :D

p.s. noita kuvia siis voi tosiaan klikata jos niitä haluaa nähä suurempana

Kirkossa

Kävin sit kirkossa! Semmonen peruskirkkopytinki. "Pappi" flanellipaidassa ja farkuissa vahvalla etelän aksentillaan puhuu käsiä heilutellen tyytyväisyydestä siihen mitä on, käyttipä vertauksena aivoja syöviä zombeja. "Hey dude you know it is not very good to keep eating those brains, you should probably cut it!" Zombit eivät nää omaa riippuvuuttaan, vaan jatkavat aivojen jahtaamista epätoivoisesti. Eli hei, tyytyväisyys löytyy tästä ei sit ku saa uuden auton tai pudottaa viis kiloo painoa, oli sanoma.

Kirkossa kuunneltiin myös livenä rock-gospelia, ja kaikki näyttivät olevan niin fiiliksissä että. Silmät kiinni jammaten ja kädet ehkä nostaen ilmaankin tuntien jotain hengellistä.

Ja talkshow oli myös. Pappi kuulusteli nojatuoleissa amerikkalaisittain talkshowmaisesti paria tummaihoista seurakuntalaista, toisella oli päässään hiphop-lippis, heidän panoksestaan; hengailevat siis ei-kristittyjen kanssa tennistä ja biljardia pelaten. Juttelivat kuinka coolia se on.

Seurakuntalaiset halailivat toisiaan, ja hymyilivät kuin naantalin auringot, ja niin hyvää energiaa en ole ympärillä tuntenut aikoihin, olihan siinä positiivisuudessa edes jotain aitoakin. Oletan.

Dogma-asioissa nyt olisin toki asioista ehkä eri mieltä mutta ei sillä nyt pointin kannalta ole väliä; ymmärrän hiukan paremmin miksi kristinusko on täällä amerikassa niin suosittua! Ihmiset toteuttavat sen niin loistavasti. Suomen kirkon sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa hyvinpukeutuneet mummot kuuntelevat otteita Raamatusta urkujen säestyksellä; samaan aikaan täällä jammaillaan Jeesuksen tahtiin miten halutaan.