Hetken mietinnät

Olen kyllästynyt maailman menoon, mikä viittaa ihmisten toimimiseen yhdessä. Jollain porukalla voi ihan kivasti mennäkin mutta riittävä määrä jengiä maapallolla saa sen verran sotkua aikaiseksi, että se pilaa jo ihmiskunnan maineen. Puhun ensinnäkin sodista, luonnon ja ilmakehän saastuttamisesta ja muusta sekalaisesta kuten korruptiosta ja väkivallasta.

Eikä se minun kyllästyminen jää vielä siihen. Me ihmiset kulutamme, ja kulutamme vielä vähän lisää, etsimme ahneesti onnea, ja ostamme sen halvimmalla mahdollisella. Me olemme ahneita, ja se on yksi mielemme peruspiirteistä. Emme ole ahne pelkästään materian suhteen vaan kunnian, maineen, suosion, arvostuksen, mielihyvän ja kokemusten suhteen. Me haluamme. Sen ahneuden kääntöpuoli on  kulutuksen kääntöpuoli. Lisäksi yhden menestys on toisen häviö. Emme me kaikki voi olla alamme huippuja, sosiaalisessa keskiössä ja rikkaita kuin isot porsaat. Syntyy viidakon laki, ja elämästä tulee selviytymiskamppailua hampaat hymyillen mutta piilossa irvistellen. Kuulin kerran erään sosiaalisesti taitavan ja ihmisten mielestä mukavan ja ulospäinsuuntautuneen naisen sanovan ”muiden varpaille on aina vähän astuttava”.

Eikä se minun kyllästyminen vielä siihenkään jää. On oltava tietynlainen. Eri ympyröissä on vähän omat kuvionsa, mutta on peräti omat arvot käyttäytymisessä ja olemuksessa, sisältäen myös temperamentti- ja persoonallisuuspiirteet.

Ja se kaikki on vaan niin insane.

Vähän aiheeseen liittyvää:

https://www.youtube.com/watch?v=x5kTObI2Y_s


"...human society is so constructed throughout the world that most people are occupied with jobs, pleasant or unpleasant, from nine to five everyday of their life. (...) also that it is an intolerable imprisonment. I don't know how you feel about it. Probably you like being in prison, probably you like your jobs from nine o'clock to five o'clock, rushing, rushing back and all the rest of it. What shall we do? To the speaker he wouldn't tolerate it for a single minute - for the speaker. I would rather do something which would be pleasant, helpful and necessary to earn enough money and so on. But most of us accept this prison, this routine - right? We accept it. So what shall we do? Nobody, as far as one is capable of sufficient observation, nobody has questioned this. We say it is normal, it is the way of society, it is the way of our life, it is the way we must live. But if we all see together that such an imprisonment, which it is actually, that we all feel it is intolerable, not just verbally but actually do something about it we will create a new society - right?"

etsimistä

moni laulu laulaa jos ei sydänsuruista, niin jonkin epämääräisen etsimisestä. ja tuodaan esiin se, ettei sitä ikinä välttämättä löydetä mutta palo sydämessä vaatii etsimisen jatkamista kunnes tyyliin kuolo korjaa.

olen vähitellen alkanut ymmärtämään mitä se epämääräinen on mitä olen etsinyt. se ei ole onni, se on jotain muuta. se on paljon syvempää kuin joku positiivinen asia. tähdet näkyvät vain tummalla taivaalla anyway. ei ole valoa ilman pimeyttä. positiivinen ja negatiivinen kietoutuvat toisiinsa. ying & yang. lisäks onnistumisen ilo tuo tullessaan pettymyksen siinä samalla hetkellä vaikka sitä ei huomaakaan.
eikä sitä epämääräistä löydä mielen sokkeloista ts. ajatuksen tasolta. eikä tunteiden. vaikka se niihin voikin heijastua.
itse asiassa yksi yogi Intiassa kertoi mitä etsin. se oli aika hyvä vastaus.
en silloin vielä tiennyt mitä itsekin tulisin kohta kokemaan.

https://www.youtube.com/watch?v=et5NBq4Jwf0&list=RDet5NBq4Jwf0
tää biisi on nykyään ehkä lemppari näistä etsimisbiiseistä

"...sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan....

...ei osoitteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa.....

...sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa...

...mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä 
mä tiedän vaan mitä ajat takaa 
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä 
muttet muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niin kuin levoton laulu, 
joka koskaan ei pääty 
vaatii aina vaan laulajaa...

...kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa,
hän vaeltaa..."

Luonto on kaunis

luonto on kaunis. jostain syystä kaikki ihmisen tekemä kalpenee villin luonnon vieressä. ja mitä villiimmästä luonnosta on kyse, jostain syystä sitä kauniimpi se on.







luonnosta on jostain syystä tullut yhä tärkeämpi teema elämässäni. voin parhaiten luonnossa missä ei kuulu auton surinaa tai haista toisen kävelijän tupakan savua. ja olen aivan liian vähän luonnossa, ja tunnistan sen itsessäni hyvin selkeästi.

viereinen metsikkö toimii kuitenkin jonkinlaisena pakopaikkana, antaen edes jotain esimakua luonnosta näin kaupungin keskellä. tänäänkin ihastelin koulusta saapuessani metsän (tai siis Puiston) läpi kävellessäni ruskan värejä ja hiljaisuuden viisautta, ja otin muutamat kuvat:

------------------------------------

joku sanoi minulle äskettäin, että me ihmiset olemme evoluution virhe. toivottavasti ei niinkään mutta siltä se kieltämättä vaikuttaa kun katsoo lintuperspektiivissä tekemisiämme.


--------------------------------------

olen enemmissä määrin kiinnostunut myös luonnon "lääkkeistä". esimerkiksi opin äskettäin että pajun kuori toimii särkylääkkeenä, ja aspiriini onkin siitä kehitetty. toisaalta ashwagandha yrtillä voi vähentää stressiä. jne.

kilpailuyhteiskunta.

mutustelen sanaa kilpailuyhteiskunta.

se tarkoittaa, että yksi menestyjä vaatii monta jäämään rannalle nuolemaan näppejään.

katson kun selvästi huumeita käyttävä tatuoitu laiha nuori nainen hyvin outoine käytöksineen syö falafelia jonkun lyhyemmän ulkomaalaisen lipevän vanhan pukumiehen kanssa. eivät ole ainakaan sukua, tuskin kavereitakaan.

ostan halvan rievun jonka joku ehkä yötunteina on vääntänyt riisipalkalla.

yksi lapsi käy nelivuotiaasta asti voimistelutunneilla, ja käyttää sivistyssanoja jo ala-asteella. toinen lapsi ihmettelee miksi hän ei osaa edes kärrynpyörää eikä tiedä mitä tarkoittaa konteksti. onko jälkimmäinen lapsi tyhmempi? olettaen että tässä nämä esimerkit heijastavat eroa lasten perheiden sosioekonomisessa statuksessa, kuka pääsee todennäköisemmin lääkikseen?

mutta yksi lääketieteelliseen pääsevä vaatii monta ulkopuolelle jäävää. tai teatterikorkeakouluun. tai liikunnanohjaajakouluun. lähihoitajakouluunkin.

ja jotkut näistä kouluista ovat parempia kuin toiset. mistä ammatista saa eniten fyrkkaa on yksi tapa ajatella, toinen tapa on missä voi kehittyä eniten ihmisenä.

yksi trendikkääseen kahvilaan pääsevä työntekijä vaatii monta jotka eivät kyseistä työtä saa. joku teatterikorkeakoulusta valmistuva pääsee näyttelemään mm. KOM teatteriin, toinen menee Kokkolan kaupunginteatteriin vakituiseksi ja kolmas tekee hanttihommia pienten pätkätöiden välissä. kaikki eivät pääse KOM teatteriin.

rannalla istuskelevat vierekkäin laiha nainen ja lihava nainen. arpinaamainen ja hyväkasvoinen. hiljainen mököttäjä ja hymyilevä juttelevainen. kukaan ei arvota mitään ?

onko sinussa menestyjän ainesta.

luen mitä henkilöarvioinnissa mitataan:
"ehdokkaan valmiuksia suoriutua ja menestyä tehtävässä
motivaatiota, sitoutumista sekä odotuksia
luontaista työskentelytapaa
ongelmanratkaisu- ja päätöksentekovalmiuksia
yhteistyövalmiuksia
johtamisvalmiuksia, esimiesedellytyksiä
toiminta- ja vaikuttamistyyliä erilaisissa tilanteissa
yleistä kehittymispotentiaalia ja urasuuntautuneisuutta
keskeisiä kehittämis- ja riskialueita."

erityisesti näistä pistää silmiin tuo ihmisiin vaikuttamistyyli. luen Järvinen-Keltinkangasta, jossa hän kirjoittaa että nykyinen käsitys sosiaalisesta ihmisestä vastaa 60-luvun kuvausta narsistisesta ihmistä. kyynärpäätaktiikalla isolla hyötyverkostolla. nokkelat ja päsmärit syövät muut, tai vaikka sitten ne empaattiset. avainsana on, jotkut.

muista kirjoittaa työhakemukseen kuinka ulospäinsuuntaunut, positiivinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva, innostunut ja motivoitunut olet. tai älä ainakaan että haluat työn lähinnä rahapulan takia, et jaksa aina ihmisiä ja vahvuutesi on kyyninen nokkeluus.

ja joku sanoo, että hän vetää rakkauden ja hyvinvoinnin työpajoja menestyksekkäästi. ha ha, puhui omaan nilkkaansa.

maalle vaan ja lähikaupan kassalle töihin, ken sen kestää.

"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society"

hienoja runoja/tekstejä

menin läpi vanhaa kirjoitusarkistoani ja olin kirjannu ylös vuosia sitten hienoja runoja ja tekstinpätkiä, näyttävät moni Rumin tekosilta. Rumi oli siis 1200 -luvulla elänyt persialainen runoilija/mystikko.

You have to keep breaking your heart until it opens

Put your thoughts to sleep,
do not let them cast a shadow
over the moon of your heart.
Let go of thinking.

There is a secret medicine given only to those who hurt so hard they can't hope.
The hopers would feel slighted if they knew

I have tried prudent planning long enough. From now on I'll be mad.

Forget safety. Live where you fear to live.

Try something different. Surrender.

Soul, if you want to learn secrets,

your heart must forget about
shame and dignity.
You are God's lover,

yet you worry
what people
are saying

When you lose all sense of self the bonds of a thousands chains will vanish.
Lose yourself completely, return to the root of the root of your own soul.

Make of yourself a light.

Vaellus Pyreneillä

Kuvia Pyreneiden vaelluksesta!

tässä juomapaikka:

Lounastauko:

pidettiin tämä refugee -kivituvassa, mitä siellä täällä vuoristoja löytyy. mitään kodikkaita majoja nämä eivät ole vaan muistuttavatkin enemmän hyvin ankeaa vankilaa -ei nukuttu niissä yksikään yö. enemmän siis hätämajoitus kun mitään mihin suosittelisin kenenkään vapaaehtoisesti menevän. voi siellä puita takkaan lykätä jos tulee kylmä.

nam nam! vaelluksella itse elin nuudelilla ja kuivatuilla pavuilla pitkälti, tämä kaverin annos:

 maasto oli välillä kukkien peitossa:

lehmiä ja hevosiakin oli runsaasti laiduntamassa eräässä laaksossa. innostui yksi sonnikin, ja kuokki meitä päin hiukan sorkallaansa todennäköisesti ei-niin-hyvät aikeet mielessä -poistuttiin takavasemmalle.

 välillä oltiin vajaa 3km korkeudessa:

Espanjan reissulta takaisin

Espanjan reissulta on nyt tultu takaisin!

takana on muun muassa (reilu) 10 päivän Vipassana meditointikurssi missä herätään neljän kieppeillä aamusta, ja meditointi virallisesti alkaa puoli viideltä. meditointi jatkuu koko päivän iltakasiin asti pienillä tauoilla, minkä jälkeen on tunnin discourse, mikähän se on suomeksi, sanotaan että luento meditointitekniikan teoriapuolesta ja yleisestä elämänfilosofiasta. ruokaa saa aamukuudelta ja lounaan klo 11. ensimmäistä kertaa kurssin käyvät saavat lisäksi iltaviideltä pari hedelmää mutta me muut tyydyimme silloin lasilliseen sitruunalla maustettuun veteen. muihin ei saa kurssin aikana ottaa minkäänlaista kontaktia.

kurssi on rankka, itseä koitteleva, omia rajoja rikkova ja melkeinpä **ttumainen. eniten psyykkistä kärsimystä tuo paikallaan istuminen aamuyöstä iltaan (tyynyllä ilman selkänojaa), ja välillä kurssilla pyydetään olemaan liikkumatta tunnin pätkissä. viimeistään puolen tunnin jälkeen jossain kohtaa kroppaa sattuu, väsyneet selkälihakset huutavat armoa kuorossa ja veri ei enää kierrä jaloissa. 45 minuutin jälkeen viimeistään helvetti tuntuu olevan irti. pointti on se, että siinä hetkessä ei tunne henkistä tuskaa vaan ainoastaan sen neutraalin fyysisen tuntemuksen mitä se onkaan siihen kuitenkaan reagoimatta. tämä on kurssin ensimmäinen oppitunti, mitä arkielämässä on hyvin hankala oppia.

seitsemäntenä päivänä ajattelin, että lähden pois. en edellä mainituista syistä vaan siksi että energiani muuttui niin intensiiviseksi että meditoiminen kävi välillä jopa mahdottomaksi. luulin että paukahdan energian voimakkuudesta ja purskahdinkin itkuun seurauksena seitsemäntenä päivänä. tarvittaessa käytinkin toista rauhoittavaa meditointitekniikkaa etten tuntunut räjähtävältä pommilta.

mutta sen verran viisaampi olen nyt, etten uudelleen kyseistä kurssia taida tehdä. se on erittäin hyvä, ja suosittelen sitä täydellä sydämellä jokaiselle joka on valmis työstämään itseään tosissaan, meditointitaustasta tai taustattomuudesta riippumatta, mutta minulle itselleni enää se ei ehkä ole täysin hyvä juttu. energiani on noin intensiiviseen kurssiin tietyssä mielessä nykyään liian voimakas. konsultoin erästä intialaista yogia asian tiimoilta, ja hän sanoi että vaikka kurssin käyminen oli nyt minulle erittäin hyvä, ei minun enää tällä energialla kannata meditoida edes päivittäin. enemmänkin liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa.

kyllä retriitin käyminen silti kannatti. ainakin viimeisinä parina päivänä itkin aika paljon, ja ne hetket kasvattivat minua ihmisenä kertomatta siitä sen tarkemmin. nämä tällaiset hetket ovat hyvin hyvin arvokkaita. ne ovat kultaa.


lisäksi vaelsin Andorran liepeillä Pyreneillä. siitä voisin itse asiassa pistää joitain kuviakin tässä kohta. muistoksi olkapääni vaurioitui tosin mutta katsotaan miten tuo lähtee paranemaan.