Wednesday, February 6, 2019

satunnaisia ajatuksia

on paljon asioita, mistä suurin osa ihmisistä ei ole tietoinen. on paljon asioita, mistä minä en ole tietoinen. eikä siitä kaikesta tarvitse tietoinen ollakaan mutta hyvä sitä on kehittää.

voidaan ajatella, että perhosen toinen siipi on herkistyminen ja siten tietoisuus erilaisista vaikuttavista asioista. toinen siipi on sen vaikutuksen täysi hyväksyminen. molemmat siivet tarvitaan, jotta perhonen pääsee korkeammalle.

kaikki pohjautuu tosin lopulta aina läsnäoloon ja sen harjoittamiseen.

myös konkreettisia muutoksia voi tehdä. mutta ehkei voi antaa kaavaa, mikä sopisi kaikille. "kun teet näin, niin kaikki on hyvin."

tosin yhtäläisyyksiä on. luonto. terveelliset elämäntavat ruokavalion, unen ja liikunnan suhteen (se, mitä on esim. terveellinen ruokavalio, onkin paljon vaikeampi kysymys; ehkä sillekin yhtäläistä on kuitenkin riittävä tai runsas kasvisten syöminen), päihteettömyys. stressin minimointi. negatiivisten tunteiden minimointi (se, miten se tehdään, on myös toinen juttu). kiitollisuuden ja lämpimien tunteiden maksimointi -mitään ei kuitenkaan kannata lakaista maton alle, joten tämäkään ei ole aivan yksioikoista.

koska keho = mieli = energia.

30v

ja se on nyt niin, että 30 vuotta on jo tullut täyteen. kun ikä alkaa kolmosella ensimmäistä kertaa, herää siinä siihen kuuluisaan ikäkriisiin. nuoruuden seikkailut ovat takanapäin tai siis ainakin niiden kuuluisi niin olla. on nähnyt tarpeeksi, ja mukavuushalu on iskenyt takaapäin. tasaisuuden toivo valtasi sen, mikä ennen halusi suuntaa purjeensa kohti kaukaisinta ulappaa.

ja jos jotain tässä elämässä oli saavuttaakseen, on sen tehnyt ennen 30 ikävuotta. tässä iässä enää ei nollasta lähdetä ja tulla myöhemmin kuuluisaksi avaruustieteilijäksi tai taidemaalariksi. Kyllä sitä olisi uimista jo pitänyt harrastaa, jos uimisen maailmanmestariksi olisi halunnut. tai akrobatiatunneilla käydä, jos sirkusakrobaatiksi olisi himoinnut. 30 vuotta tarkoittaa, että nyt on jo nähty mitä ollaan. tästä iho vain rypistyy ja kurtistuu, älykkyys alenee tasaisesti, kunto heikkenee.

tässä iässä sitä kysyy itseltään, että mitä sitä on tehnyt elämänsä, mitä on saanut aikaiseksi.

mitä minä olen saanut aikaan?

tuntuu, että itse olen kaapinut nimenomaan elämän syvyyksiä. syvyyksien kaapiminen viittaa totuuden etsimiseen, koska se totuus ei pinnalla kuki.

ehkä aina halusinkin näin, jossain alitajunnassa. ja ehkä näin oli määrä tapahtua -olisiko muu ollut mahdollista. ja elämä tuli vastaan, tai se paiskasi minut tähän. elämä sanoi, että mene, mene tyttö syvemmälle.

pinnallisemmalla tasolla liikuskellen minulla ei ole aavistustakaan, mitä olen elämässäni tehnyt tai mitä siinä teen. en löydä sen punaista lankaa, en logiikkaa. vai lasketaanko satunnainen pomppiminen vihellellen Mikki Hiiren laivassa loogiseksi? en ajatellut niin minäkään.

luin yksi päivä vähän vanhoja runojani ym., ja tuli mieleen nyt tämä, minkä kirjoitin oisko 6-7v sit.

Sukeltelen meren syvyyksissä
Se on luontoni
Joku päivä kuitenkin uin pintaan
Auttaen niitä jotka ovat eksyneet.

Wednesday, July 4, 2018

miten kannattaa elää?

luin pitkästä aikaa Hesaria, missä oli artikkeli vapaalaskijasta ja purjehtijasta, joka asui Helsingin satamassa veneessä kesät ja vapaalaski Alpeilla ja missä lie talvet. nyt hän oli lähdössä pitkälle reissulle huippuvuorille purjeveneellä ase olallaan jääkarhuja varten, missä hän harrastelisi myös vapaalaskemistaan, paikoissa missä tuskin kukaan on edes käynyt. rahaa hän saa freelance kääntämistyöstä etätyönä. hänestä on artikkelissa myös kuva missä hänellä näyttää olevan rastat.

itse en hänen saappaisiin astuisi, jääkarhut ja jäätiköt ovat vähän liikaa. kylmässä veneessä marraskuussa Helsingissä miettisin toisaalta useaan kertaan, että onko tässä mitään järkeä. tuskin löytäisin päästäni myönteistä vastausta. ei, minusta ei hänen elämään olisi.

mutta hänen elämänsä edustaa juuri sitä mitä elämä minusta parhaimmillaan voi olla. se on varmaankin jotain sellaista, mikä on tämän ajan hitti. tehdä vähän jotain etätyötä, ja painottua elämässä elämänhaluun ja seikkailullisuuteen, ei ahkeraan velkapyörässä pyörimiseen.

inspiroivaa, inspiroivaa.

jos jääkarhujen ampuminen ei ole sinun juttusi, ehkä jokin muu olisi? mitä haluat, ei siksi että niin on tapa olla, vaan siksi että haluat? uskallatko olla radikaali?

vuorten huiput aina välillä kutsuvat vaimealla mutta vakaalla äänellään. viisaus ei asu näissä vuorten huipuissa mutta se asuu siinä kutsussa, kutsussa ehdollistumisen toiselle puolelle.

Friday, June 22, 2018

irtautuminen toivosta

syvällä, syvemmälle. mitä on valtameren pohjassa? mitä jos valo onkin pimeyteen kietoutunut? se pimeys on egon kuolema.

olen jo kauan hyväksynyt sen ajatuksen, että pääpointti elämässä ei ole rakentaa loistavaa valtakuntaa ympärilleen vaan karistaa itseen kertynyt tavara ja tyhjentää matkalaukkunsakin. näin vertauskuvallisesti.

on ensin kuoltava, jotta voi syntyä. virtaava vesi ei ole jähmettynyttä. on päästettävä irti, jotta voi saada jotain uutta. käsiin tarrautunut vain kuolee.

helppo siitä on puhua ja vaikeampi olla miettimättä, tuleeko siitä epämääräisestä lopulta jotain kultaakin kiiltävämpää. mitä jos siitä ei tule? mitä kun menettää positiiviset odotuksensa, toivonsakin? hyvää siitä tulee, se on varma mutta hyvältä se ei välttämättä näytä. ja voi kun se olisi niin jättekiva jos vain näyttäisi. . . . .

ne jotka eivät ymmärrä, jatkavat autonsa kiillottamista, ja rokki soi.

Sunday, May 20, 2018

have you read the user manual?

kuuntelin tänään huvikseni hiukan Sadhgurua Youtubesta. hän sanoi, että ihminen (ja ihmisen aivot) on tämän maapallon hienoin ja kehittynein härveli, hienompi hilavitkutin mitä iPhone. jos haluat oppia käyttämään jotain tosi hienoa ja kehittynyttä härveliä, on luettava ohjekirja. ilman ohjekirjaa se on vähän sellaista sähläilyä, ja ohjekirja mahdollistaa hyvän käytön. että kun ihminen on hienoin ja kehittynein härveli, olethan lukenut sen ohjekirjan?

tämä jotenkin summailee hyvin niitä juttuja mitä viime vuosina oon prosessoinut. mieleen vaikuttaa ihan sikapaljon kaikki oman itsen vaikutusvallan ulottumattomissa olevat aikaisemmat kokemukset, geenit, ympäristö, mutta juuri tällä hetkellä. se ohjekirjan lukeminen vois olla hyvä juttu.

tää ohjekirjan lukeminen -ajatus toistuu erityisesti itämaisissa hengellisyyksissä. sinä olet viime kädessä vastuussa omista reaktioista ja tunteistasi. siksi esimerkiksi Vipassana -meditointileirillä meditoidessa tarkoitus on mm. olla liikkumatta vaikka kuinka veri lakkaa kiertämästä jaloista ja selkä huutaa kivusta apua. jotta pienennettäisiin omaa reaktiomallia, sitä missä halutaan pois epämiellyttävästä kohti miellyttävään. toisaalta kun sanon joogille, että joku asia elämässä mättää tai että en voi hyvin jostain syystä, hänen mielestä minussa on jotain shaissea. ei ne olosuhteet, vaan minä. olenko kenties syönyt jotain huonoa? olenhan syönyt raakoja kasviksia? mites liikunta?

siksi joogassa kehon puhdistaminen nähdään niin tärkeänä.

ja olen alkanut tajuamaan enemmänkin, että näinhän se on. loppujen lopuksi. kenenkään syy ei mikään tarvitse olla mutta itsellä on loppujen lopuksi ne vaikuttimet.

joillakin ihmisillä on vaan enemmän työstettävää, kuten erityisherkillä tyypillisesti. ja kaikki ei ole aina työstettävissä (esim. joku sarjamurhaajapsykopaattisuus) mutta työstettävyys on hedelmälllinen ja usein konkreettinen lähtökohta.

kun hyvien olosuhteiden vallitessa mielikin voi hyvin, tarvetta ohjekirjalle ei mielestään ole. tarve syntyy vasta silloin kun olosuhteet ei ole parhaat tai mieli ei voi hyvin. siksi hengellisesti kärsimys nähdäänkin positiivisena asiana -se johdattaa ihmisen mieliasioiden ulkopuolelle.

mieliasioista kertoo ihan hyvä läpyskä Tollen läsnäolon voima, kirja englanniksi: https://files.shroomery.org/cms/6584522-EckhartTolle-ThePowerOfNow.pdf
käyttöohjeeksi siitä tuskin on mutta sen ymmärtämiseksi mitä mieli on ja minkälaista sen ulkopuolella on


päivän biisi: https://www.youtube.com/watch?v=7m0WSLUJHKA&index=8&list=RDGMEM6ijAnFTG9nX1G-kbWBUCJAVMYsgP8LkEopM

Monday, April 16, 2018

Uusia tuulia pohjoisesta


Mun näyttelijäntyön opettaja sanoi kymmenen vuotta sitten mulle, ettei mun tarvitse enää yrittää teeskennellä epävarmaa ihmistä, että hän on jo nähnyt mitä mä oon. Hän on jo nähnyt, että olen varma.

Ja nyt kymmenen vuoden päästä. Tiedän, että varmuus on vahvuuteni. Se varmuus ei ole lihasta, eikä se ole terävää kieltä. Se ei ole muiden tökkimistä tikulla. Jotkut kutsuisivat sitä resilienssiksi mutta sekään ei sitä täysin kuvaa. Kuin olisin ollut taistelija.

Vahvuuteni on myös herkkyys. Herkkyys on intensiivisyyttä, syvyyttä, reaktiivisuutta (mitä viimeisintä on työstettävä). Joogi Intiassa sanoi, että herkkyys on kuin tietokone paremmilla tehosteilla. Mutta sen käyttö vaatii käyttäjältä enemmän tietämystä, ja mitä tehokkaampi kone, sitä enemmän taitoa se käyttäjältä vaatii. Siksi herkkyys voi loistaa tai kääntyä itseään vastaan. Parempi siis lukea kunnolla koneen manuaali.

Vahvuuteni on myös jokin viisaus. Näytin videota itsestäni lapsena ystävälle, ja hän sanoi että näytän videolla kuin olisin jo vanha. Ja vanhaksi minua on kutsuttu monta kertaa.

Jokainen meistä voi löytää itsestämme ainakin kolme vahvuutta. Ei niihin heikkouksiin kannata liikaa tuijottaa. Tiedostaa ne mutta elää vahvuuksien kautta.

----------------------------

Välillä näkee ihmisiä, jotka elävät mahtavaa elämää, ainakin mielestäni. Ei kauhean usein mutta aina joskus. Sellaista omille arvoille soveltuvaa hienoa elämää hyvällä pohjalla.

Parhaimmillaan se voi toimia suunnannäyttäjänä, ja inspiraation lähteenä, itselleen. On ihan hyvä olla tässä ja tuohon suuntaan on hyvä kulkea.

EIkä se elämän sisältö nyt ole se juttu. Vaan elämänmakuisuus. Että se, mitä tahansa tekeekään, on juuri sitä mitä haluaa tehdä ei turvallisuuden tai vallanjanon vaan elämän kannalta. Ja usein se hajottaa palapelin takaisin paloihin mutta se on sen hinta. Elämänmakuisuudella on suuri hinta, ainakin useimmilla. Ehkä on olemassa poikkeusyksilöitä, joille vaan on suotu hyvä pohja esimerkiksi geenien ja kasvuympäristön muodossa. He kuitenkaan tuskin lukevat tätä vaan ovat tälläkin hetkellä lumilautailemassa Alpeilla tai jotain muuta hurjaa.

Sunday, March 11, 2018

Naisvaltaisten alojen palkat

Palkoista en ole ikinä ollut sinänsä kiinnostunut. Kiinnostunut toisaalta olen sellaisista asioista kuten tasa-arvo.

Hesari kirjoitteli vähän aikaa sitten lastentarhaopettajien huonosta palkasta, mediaaniansiona 2400e kuussa (IS palkkavertailut '17). Palkka on huono kun ottaa huomioon yliopistokoulutuksen ja työn vastuun jne., ja vertaa esim. luokanopettajien palkkaan, mikä on jotain vajaa 3200e.

Miksi naisvaltaisilla aloilla on yleensä ottaen huonompi palkkaus? Katson IS palkkavertailua mihin ammatit on laitettu järjestykseen palkan perusteella, ja alle 2300e palkat ovat melkein poikkeuksetta kaikki naisvaltaisia aloja -lastenhoito, hoitoala, siivous, kampaamot, kahvilat, eläintenhoito, vaatetusala, ompelijat, kassanhoitajat, keittiötyöntekijät, kotipalvelu, ... poikkeukset ovat linja-autokuskit, maanviljelijät ja hautaustyöntekijät näiden mediaanipalkkana reilu 2200e. alle 2200e palkoissa ainakin 95% ammateista ovat naisvaltaisilta aloilta.

Kun katsotaan tyypillisten miesvaltaisten amis-alojen palkkoja :
Rakennusalan avustavat työntekijät 2654
Kuorma-auton ja erikoisajoneuvojen kuljettajat 2668
Automaatioasentajat ja -korjaajat 2678
Talonrakentajat 2700
Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät 2820
Paperimassan sekä paperin ja kartongin valmistuksen prosessityöntekijät 2941
Kirvesmiehet ja rakennuspuusepät 2932
Sähkö- ja elektroniikka-alan työntekijät 2933
Jätteenpoltto- ja vedenpuhdistuslaitosten prosessinhoitajat 3048
Putkiasentajat 3100
Muut sähköasentajat 3108
Kuljetustyöntekijät 3168
Nuohooja 3300

Toki naisvaltaiset alat yltävät samoihin 2700-3100e palkkoihin mutta sitten vähintään sillä AMK-tasoisella koulutuksella (esim. terveydenhoitaja AMK ja sosiaalityöntekijä -maisteri), joten vertailukelpoisuus loppui siihen.

Olen kuullut sanottavan, että naisvaltaisten alojen huonompi palkkaus johtuu osittain siitä, että ne ovat julkisin varoin kustannettu (esim. lähihoitaja kaupungin sairaalassa). Väittäisin kuitenkin, että aika moni hoitoalan työntekijä, ompelijat, siivoojat, perhepäivähoitajat jne. ovat yksityisellä sektorilla töissä ilman sen parempaa palkkaa.

Joku vedenpuhdistuslaitoksen prosessinhoitaja toki on tärkeä työ mutta miksi vanhustenhoitajan työ arvotetaan yhteiskunnassa vähemmän tärkeäksi? Julkisella puolella molemmat työskentelevät. On huono jos vedenpuhdistuslaitos ei toimi mutta on myös huono, jos vanhukset jätetään kuolemaan sänkyihinsä mistään välittämättä. Eikä se vanhustenhoitajankaan työ kevyintä ole fyysisestikään.

Miksi?

Ei tarvitse mennä pitkälle menneisyyteen kun naiset olivat kotona, ja hoitivat lapset, vanhukset, siivouksen, ompelun, puutarhanhoidon ja minkä lie muun. He eivät saaneet siitä palkkaa, vaan elivät miehen ansiolla. Koska mies toi leivän pöytään. Tällainen naisellinen työ siis tuli vähän kuin sivussa, ja ehkä sitä pidettiin oletuksena, ja miehen ansioista oltiin enemmän riippuvaisia. Koska naiset eivät olleet yleisesti ottaen missään valta-asemassa yhteiskunnassa, ehkä kun hoitotyöstä ja lastenhoidosta ym. muodostettiin palkkatyötä, sitä ei koskaan arvostettu samalla lailla.

Ja jos näin on, on vääryys että naisvaltaisilta aloilta maksetaan vähemmän palkkaa. En pidä sanasta feminismi mutta pidän sanasta tasa-arvo.

Toisaalta ei ole tasa-arvoa laittaa nais- ja miespopulaatio samalle viivalle, kuten sanoa naiselle "rupee putkimieheks äläkä valita", jos näiden populaatioiden välillä on erilaisia vahvuuksia ja laatuja ja kiinnostuksen kohteita.
Related image

Rupee putkimieheks äläkä valita. Miksi naiset tyypillisesti suuntautuvat huonommin palkatuille naisvaltaisille aloille kuten sosiaali- ja terveysalalle? Näin nojatuolifilosofimaisesti keksi ainakin seuraavat syyt:
- Sosiaalinen malli. Tytöt näkevät naisia hoitajina ja partureina, miehiä putkimiehinä ja nuohoojina. Tämä malli näkyy tosielämässä, elokuvissa, piirretyissä...
- Tytöt opetetaan tytöiksi: heille ostetaan nukkeja joita voivat hoitaa, ja tytöiltä odotetaan enemmän siisteyttä mitä pojilta jne.
- Tietyt alat koetaan historiallisista syistä suotavammaksi tytöille kuin toiset -tällaiset piilevätkin arvot lapsi herkästi imee
-Erilainen fysiikka -naiset ovat tyypillisesti heikompia -tämä tosin ei vaikuta suurimpaan osaan aloista
- Ehkä jonkinlainen muu biologinen komponentti -naisilla on matalammat testosteronitasot mitä miehillä esimerkiks
- Mahdolliset syvemmällä olevat vaikutukset. Tulee mieleen tutkimus missä osallistujat katsovat videota missä vauva itkee. Jos osallistujille kerrotaan,että vauva on poika, he kertovat että kokevat vauvan vaativan jotain, ja että he jättävät vauvan maahan. Jos osallistujille kerrotaan, että vauva on tyttö, he ottavat itkevän vauvan syliinsä koska se kaipaa lohtua. Eli poikavauva nähdään itsenäisenä vaativana, tyttövauva riippuvaisena hauraana. Toisaalta tällainen voisi vahvistaa tyttöjen tunneälyä vaikkei niinkään itsenäisyyttä.

Eli vaihtoehdot:
1. Tyypillisesti tai historiallisesti naisvaltaisten alojen palkka koulutukseen ja työmäärään ja vastuuseen nähden yhtä isoksi mitä miesvaltaisten alojen
2. Kannustetaan naisia myös miesvaltaisille aloille. Tämä vaatisi yhteiskunnallisen muutoksen erilaisine animaatioelokuvineen. Ja tämä vaihtoehto on eettinen ainoastaan jos koetaan ettei nais- ja miespopulaatioiden välillä ole eroja esimerkiksi kiinnostusten suhteen, mitä suuresti epäilen.
3. Annetaan asian olla miten se on nyt, antaen epätasa-arvon vallita sukupuolten välillä

Huom. Tämä hajatelma koski ainoastaan tyypillisesti naisvaltaisten ja tyypillisesti miesvaltaisten alojen palkkaeroja. On toki ammatteja mitkä ovat tyypillisesti tasaväkisiä sukupuolen suhteen esim. näyttelijät. Lisäksi on toki muita syitä siihen, miksi naiset saavat keskimäärin vähemmän palkkaa kuin miehet (esim. se, että miehistä tulee todennäköisemmin johtajia ja etenevät urallaan, samalla kun naiset kouluttautuvat enemmän, mikä olisi toki toisen nojatuolifilosofoinnin paikka). Lisäksi populaatioista puhuttaessa ajatukseen sisältyy myös käsite hajonta ja sitä kautta yksilölliset erot.