etsimisen arvoista

mitä jos sitä tajuaa 25-vuotiaana jotakin tärkeää siitä... miten elää?

jonkinmoinen esirippu edessäni on ihan viime aikoina auennut.
olen innoissani.
näen edessäni juuri sitä mikä on sen kaiken etsimisen arvoista.
mahtavaa.
annan sille sanoja, kunhan ne ensin löydän.

viestittelyäni kaverille kurssikokeesta

[7:12:39 PM] haha. so they asked in the exam what is psychomotor retardation
[7:12:54 PM]  AND
[7:12:58 PM] : now i checked it
[7:13:10 PM] : i googled "MENTAL retardation" wikipedia
[7:13:12 PM] : and read
[7:13:14 PM]  i was like
[7:13:17 PM] : bloody hell
[7:13:24 PM] : i wrote something totally different. how come i never realised it was about intellectual disability. lol.
[7:14:11 PM] : but these are kind of tricky. easy but tricky. i never checked what is psychomotor retardation or extraversion, they were so obvious
[7:14:24 PM] : but now you have to write about them
[7:14:32 PM] : you are like, well. actually. what are they?
[7:14:49 PM] : you memorised all that bloody complicated studd
[7:14:51 PM] : stuff
[7:14:57 PM] : then one of the few questions they ask is what is extraversion
[7:15:13 PM] : you feel so stupid
[7:15:22 PM] : cos you realise you dont know what it is

asiasta haravaan.....

Positive Psychology!

lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Character_Strengths_and_Virtues_%28book%29 

6 human virtues and 24 strengths:

1. Wisdom and Knowledge: creativity, curiosity, open-mindedness, love of learning, perspective, innovation
2. Courage: bravery, persistence, integrity, vitality
3. Humanity: love, kindness, social intelligence
4. Justice: citizenship, fairness, leadership
5. Temperance: forgiveness and mercy, humility, prudence, self control
6. Transcendence: appreciation of beauty and excellence, gratitude, hope, humor, spirituality  

tuulahdus raikasta ilmaa !!

fresh air.

ihania inspiroivia ihmisiä !!

huomasin kuinka pikkusievästi elän. en pitänyt näkemästäni. näin siis vankilakoppini seinämän. se on kivaa koska juuri sillä hetkellä sitä vankilakoppiansa voi hiukkasen lähteä laajentamaan.

kohtuuttomuutta, kohtuuttomuutta. muuten ei pääse elämässä mihinkään.
kohtuuttomuus ei ole ahneutta.
se on antautumista, uskallusta, heittäytymistä.

opettelemassa ollaan!

normal day, normal life.

i didn't go to judo training. the next day in facebook: 

he: u missed strangling techniques

me: haha i hope i will not need them in that case

...and it made me laugh. would i be like 'oh damn, i missed strangling techniques'? well, erm, no.

the whole thought of learning how to strangle seems to me slightly bizarre, in fact.

the good thing is, i am not really good at it.

Ulkomailla asumisesta

Aina välillä mä mietin minkälaista olis asua Suomessa. Mitä jos mä muuttaisin takas Suomeen? Mitä jos mä jo tänä keväänä olisin hakenut Suomeen opiskelemaan, ja hyväksilukenut jo suorittamani opinnot? Tämä lähinnä pointtina että en mä täällä ulkomailla vasten tahtoani voi olla. Mun kannattaa olla täällä vaan halusta. 

Haluaisinko mä oikeasti asua Suomessa?

Jotenkin vastaus on parina viime vuotena ollut mutumuntumalta yksiselitteinen kyllä.

Voisi puhua omaa kieltään. Voisi ymmärtää kanssaihmisiä paremmin. Ei olisi aina lähdön fiilis. Ihmisuhteetkin ylenesivät toiselle tasolle kun ei olisi aina lähtemässä pois. Ei olisi aina se muukalainen joka on vain käymässä. Voisi haalia edes hiukan enemmän materiaalista omaisuutta kun kaiken ei tarvitsisi aina mahtua matkalaukkuun. Olisi jotain omaa, vaikka oma vedenkeitin. Voisi tuntea ehkä jopa kuuluvansa johonkin. Luonto olisi lähellä toisin kuin tässä puuttomassa kaupungissa. Voisi ehkä hommata lemmikin. Reissulle voisi lähteä kun tuntuu siltä mutta aina ei reissussa tarvitsisi olla.

Toisaalta. En mä tänne tullut ilman mitään syytä. Mä oon aina halunnu lähteä pois. Ehkä se istuu jotenki mussa. Ehkä se ajatus Suomeen lähtemisestä on vaan osa tätä lähtemistä. Olisinko mä tyytyväinen Suomessa?

Miks karttakirjat oli mun lempikirjoja 5-vuotiaana? Miks mulla oli jo sillon kova halu nähdä eri paikkoja? Miks mun lempilyriikoita teini-iässä oli ”Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan ja voisin nähdä kaiken sen mi viepi ihmisen onnehen...”?

Ja toisaalta. Mä oon tehny ison työn toiseen kulttuuriin asettumisessa ja toista kieltä käyttämisessä. Oon sulattanut valtavasti uudenlaisia ajattelutapoja, käyttäytymisiä ja arvojakin. Jos mä tulisin Suomeen.... tietyllä tapaa se olisi ehdottomasti askel taaksepäin. Palaisin tietyllä tapaa siihen entiseen. Ja tämä kaikki sulatustyö tietyllä tapaa on ollut turhaa.

Voisinko asua loppuelämäni ulkomailla? Sinänsä ajatus ei minua välttämättä haittaisi. Varsinkaan jos kyseessä olisi jokin lämmin aurinkoinen paikka. :) Siis. Voisin asua jos viihtyisin, ja minulla olisi mukava työ. Ei se Suomi ole mikään ehdottomuus vaikkakin käytännöllinen, helppo ja todennäköinen vaihtoehto.

Ei se tietyssä maassa asuminen mutta se mikä minua on viime aikoina alkanut hiljalleen raastamaan sisältä on se ainainen lähteminen. Elämä on yhtä hyvästelyä.

Mutta hei. Siitä matkalla olemisesta olen ammentanut paljon... viisautta myöskin. Kun matkalla ei voi turvautua mihinkään. On uskallettava. Oltava avoin. Opittava itserakkautta. Luotettava kaikkiin jotta elämä on mukavaa mutta ei olla riippuvainen kenenkään luotettavuudesta jotta ei joudu venäytetyksi. Yritettävä silloinkin kun ei jaksa. Ymmärtää että koti löytyy parhaimmillaan itsestään, tai siis hetkestä. Ymmärtää paremmin asioiden moniulotteisuuden ja kirjavuuden. Ei voi rakentaa elämäänsä määrittelyihin (esim. "minä tykkään punaisista paidoista.") koska kaikki on jatkuvassa muutoksessa (jokaisessa maassa vaatetyyli on vähän eri ja sitä tiedostamattomastikin mukautuu paikallisiin mieltymyksiin esim. mikä paidan väri on kiva). Ei voi rakentaa siis esim. vahvaa minäkuvaa. Ymmärtää että myös vahvuus perustuu määrittelyihin eikä siksi ole todellista. Todellista on vain muutos, ja siihen kannattaa suhtautua lämpimästi. Oppii kuuntelemaan itseään. Oppii näkemään asioita itse. 

Ainakin potentiaalisesti.

Että on se kai ollut sen arvoista.

Mitäs seuraavaksi?

"mites mää ajattelen?"

ajattelun voima on niiiiiin kummallista. eikä sitä ees tajua koska on niiiiin jumissa omissa pikku ajattelurakenteissaan. mut sen muokkaamisella vois luoda kokemuksellisesti elämän niin uusiks ja uusiks ja uusiks ja uusiks, ja tää muuttais hyvinki todennäköisesti myös ite elämää ( ajatus -> ajatusmalli (kokeminen) -> reagointi -> käyttäytyminen (konkreettinen)-> elämä)!

niin joskus tän ajattelurakenteiden voiman aina muistan. tai siitä muistutan itelleni. ja nyt oon ihmeellisesti muutaman päivän joka tuntina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kiinnittäny huomiota miten ajattelen. oon nyt jostain syystä kauheen kiinnostunu tästä (lue: ärsyyntynyt omista ajattelurakenteista heh). siis mahtavaa! sillä mitä enemmän sitä tulee tietoiseks omista ajattelurakenteista(/käyttäytymismalleista), sitä enemmän sitä voi muuttua, kehittyä.

ei sitä oo pakko. ja se on vaikeaa. mutta hei. jos tuntuu siltä!

(edit. selvennökseks. viittaan tekstissä siihen mihin meillä on kontrolli. en todellakaan väitä että oltais vastuussa elämästämme/ajattelurakenteistamme/aivojemme toimintakyvystä jne.)

.