you don't need to be accepted by others...

mua kiinnostaa vuosi vuodelta yhä harvempi asia. tosin ne mitkä kiinnostaa, niin kiinnostaa oikeasti. kovin montaa juttua siihen ei saa listattua. kehollisuus, hengellisyys, luonto, hyvinvointi. siinä se tais suurin piirtein olla, ja ehkä kaikki heijastavat vaan saman mielenkiinnon eri puolia. kuin sokeat ihmiset tunnustelisivat norsun eri osia. norsu se on, vaikka kärsä tuntuukin erilaiselta kuin jalka.

että mitähän tästä elämästä tulee tällä huikean laajalla uteliaisuudella.

sanoin pari vuotta sitten kaverilleni, että päätän olla omalla energiallani oma outo itseni. ja se siten vetää teoriassa puoleensa vain niitä ihmisiä ketä vierelleni haluankin. ja kun refletoin näin jälkikäteen, niin kyllähän se on toiminutkin, ainakin oman hyvinvointini kannalta.

sellasta

luennollamme persoonallisuustestien käyttö työnhakutilanteessa kyseenalaistettiin koska korrelaatiot persoonallisuuspiirteiden ja työssä menestymisen välillä ovat niin heikkoja ellei olemattomia.

parin luennon päästä toinen luennoitsija kertoo kuinka hyödyllistä persoonallisuustestien käyttö on työnhakutilanteessa koska persoonallisuuspiirteet antaa viitteitä työssä menestymisestä.

mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa

ei osotteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa

sä et Suomeen tahdo tulla,
sanot sull on paha olla
niinkuin tää ei edes ois Eurooppaa
sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa
mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä
mä tiedän vaan mitä ajat takaa
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä
mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niinkuin levoton laulu,
joka koskaan ei pääty
vaatii aina vaan laulajaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa,
hän vaeltaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

https://www.youtube.com/watch?v=et5NBq4Jwf0&list=PLvELalBpBjH8vGHovBbxuhrjxVyKsBwCb&index=28

voin olla jonkun aikaa kiltti, ja elää rakenteen sisällä. se ei ole ongelma, jonkun aikaa. mutta jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, tämä levottomuus sisälläni. se etsii pakotietä, happea. ja se pakotie on löydettävä koska muuten se räjähtää. ja mitä sitten kävisi. en halua tietää.

mitä se levottomuus on? se on ensinnäkin kehollisuutta. se ei kestä tietokoneella näpertelyä ja kirjastossa tai toimistossa istuskelua liian kauan. se tietää, että kehollisuus on todellisuutta, ja kun se sille päälle sattuu, se haluaa sabotoida kaikki mikä on sitä vastaan. säännöllinen liikunta tyydyttää sitä jonkin aikaa, yhtä kauan kuin se antaa minun elää tietyn rakenteen sisällä.

toisekseen, se on elävyyttä. se haluaa kuin luoda nahkansa säännöllisin väliajoin, ennen kun on liian myöhäistä, ennen kuin se räjähtää. se haluaa tiputtaa kaiken kuolleen taaksepäin.

kolmanneksi, se on sisällä palava liekki. se ei polta mutta on olemassa, työntäen eteenpäin aina kun sen mielestä on aika.

Vuosi 2016

Vuosi 2016

olin vuosi sitten Portugalissa miettien mihinkähän elämä sitä vie. oli se vähän semmosta kitumista kun töissä piti käydä, vaikka välillä olikin kivaa. mutta ei ollut mun juttu sitten ihan kuitenkaan. sitä oli, sitä teki, kun siinä oltiin.

pääsin sit Hesaan kouluun opintoja jatkamaan. tein Intian reissun. mikä oli sikamahtava. voisin mennä vaikka uudestaan. vaikka ei tarvitsekaan. sit kuitenkaan.

Intiasta voi löytää hyviä vinkkejä, neuvoja. koska Intiassa jotkut ovat aika helvetin syvällä, jotkut yogit nimittäin. jos sellaisia onnistuu löytämään. tai siis enemmänkin jos sellaiset sattuu kävelemään vastaan, osumaan kohdalle, jos elämä on sellainen että se antaa tilaisuuden, tai että on valmis oppimaan.

ja on siel myös kiva soittaa rumpuja pari tuntia kadulla tuntemattomien intialaisten kanssa. siinä on jotain taianomaisuutta tämmöiselle suomalaiselle pulliaiselle.

mut kyl se elämä löytyy oli sitä missä vaan. jos on jo jotain tajunnut, ei sitä sen jälkeen oo niin väliä missä on. tosin ensin pitäisi tajuta.

kyl mä uudestaan johonki päin vielä meen. matkalla on niin oppimassa, kokemassa, elämässä.

tosin nyt on ihan kiva olla oma kämppä mistä lähteä aina aamuisin. jos täällä näinä päivinä enää kerkeä edes olemaan, hyvä kun käymään. vähä ehkä nukkumassa.
puhumattakaan siitä että vuonna 2017 tuun taas muuttamaan varmaankin ehkä, pysyen kuitenki toki Hesassa.

https://www.youtube.com/watch?v=7zHV7iccr-8

https://www.youtube.com/watch?v=DyqUw0WYwoc

mikään ei ole kuin ennen

mikään ei ole kuin ennen.

7 vuotta ulkomailla rikkoi palasiksi ja jostain siitä tuhkasta muotouduin uudelleen.

en enää ymmärrä suomalaisia. en ymmärrä mitä he tarkoittavat. tai siis että he naiivisti tarkoittavat mitä sanovat.

kokemusmaailmaani ei pääse käsiksi enää juuri kukaan. voin kertoa mutta kukaan ei enää tajua.

mutta jotain lisäksi. itsestäni on kasvanut hämmentävä oksa. osaan inspiroida, kysyä, neuvoa. niin että siitä oikeasti inspiroidutaan. mutta vain sellainen joka on sopivassa vaiheessa, hellästi auki.
miksi? koska minä olen tajunnut jotain.

-----------

ah, kävin hämmennyksekseni yksi ilta pippaloissakin tässä jo joku aika sitten! koska poikkeus vahvistaa säännön. ;)
oli sen verran kreisiä että ehkä sitten vuoden päästä taas...

mitä opin tänään?

1. psykologi tekee päätöksiä jotka vaikuttavat merkitsevästi toisen henkilön elämään
2. psykologi ei voi luottaa päätöksentekokykyynsä saati "intuitioonsa", koska syyllistyy pakostikin erilaisiin ajatteluvirheisiin
3. onkin käytettävä tutkimustietoutta hyödyksi
4. ei ole sellaista tutkimustietoa joka (ratkaisevasti) auttaisi päätöksenteossa
5. tutkimustieto ei ole luotettavaa; varsinkaan työhön soveltamisessa


tämä näinä päivinä koulussa oppimani ehkä kivasti kuvastaa semmosta harmaata pilveä mihin pääni on nyt tunkenut itsensä. se on ihan positiivinen asia. oletan. toivon.
selkeys häipyy.
ei ole mitään mihin luottaa. vain harmaata massaa. ennen se pilvi luuli olevansa valkoinen mutta tuo aika on nyt päättynyt.
vain intuitio siellä jossain sen kaiken alla. joka päästelee mitä kummallisimpia ääniä salamannopeasti.
kuinka paljon siihen voi luottaa? mistä tiedän milloin kyseessä on intuitio? näitä epäselkeyteni kysyy itseltään. ja intuitio vain jatkaa puuhiaan, kuulee sitä tai ei.
parasta ehkä siis vain hiljentyä, ja toivottavasti sakea pilvi muuttuu hiukan läpinäkyvämmäksi. antaen villin otuksen pauhata sisällä, ja yrittäen unohtaa järjen käytön.