judotapaturma!

EKA JUDOTAPATURMA!! tähän asti olinki niitä vältellyt. olin kyl varmaa yksi ainoista säännöllisistä&ei-edistyksellisistä (musta/ruskee vyö) treenaajista joille ei ollu sattunu viel mitään tänä kouluvuonna  (okei, lukuunottamatta aika pahoja mutta pieniä palovamman tyyppisiä haavoja jaloissani -kuitumaton aikaansaannoksia se).

nyt kynsi melkein halkesi keskeltä. pitää olla varovainen sen kanssa seuraavat viikot tai kuukaudet ettei halkeaisi läpi asti. nyt on siis ok, laastari vaan peittona, mutta sitten muuten ottaa kipeetä jos tulee läpihalkeama.

en ees tiiä miten se tapahtu. repäisin toverini puseroa ja naps.

pientä ylpeyttä herättää. ihan niiku oisin ollu tekemässä jotain hurjaa ku sain oikeen tapaturmanki siitä. hah, judo onki vaarallista. vautsi hei, minähän teen tässä vaarallisia asioita! kohta saatan siis syöksyä maahan liekehtivästä talosta väistellen singahtelevia luoteja samalla kun dynamiitit räjähtelevät ja hevoset hirnahtelevat! miten tämä elämä nyt näin jännittäväks meni? ...pitäisiköhän ottaa vähän rennommin?

ainiin, open kommentti tänään: "jos et kestä kipua, olet väärässä paikassa. judossa sattuu." kun joku varovaisesti kysy että onkohan tää liian vaarallista mitä ollaan tekemässä... (heiteltiin toisiamme kilpailuhenkisesti pienessä tilassa (avainsana)).

jaa-a. tykkään kyllä että ihmiset ottavat treenit tosissaan eikä puolileikillään mikä myös olisi hyvin mahdollista. oppii nimittäin paljon enemmän. kaikki itse asiassa pitäisi ottaa elämässä 100% tosissaan (kuitenkin 100% hyväksyen -ei siis hampaat irveessä. ja nähden aina myös asioiden humoristisuuden. mutta ei ottaen asioita humoristisesti.). jotain mitä olen vasta ehkä tajuamassa.

(edit. sääret on muuten myös mustelmilla näistä treeneistä... potkuista...)

(edit 2. toiseen käsivarteen on kans ilmestyny noin 20 mustelmaa... ne kyllä oliki vähä hardcoretreenit sillon lol, ei tää yleensä näin sentään oo...)

päivän (tai joillekin vuoden) annos filosofiaa

vapaa tahto on asia mitä mä aina joskus mietin.

ah, rakastin niitä keskusteluja usean amerikkalaisen kanssa, jotka huusivat 100% vapaan tahdon puolesta. jokainen on vastuussa menestyksestään, ah, vapaus, sinä suuri! hiljaisuus tuli vasta kun kysyin, että onko maaseudulla köyhään perheeseen syntynyt tummaihoinen lapsi samalla viivalla manhattanilla asuvan kakaran kanssa... ei tietenkään ole. heillä tulee olemaan aivan erilaiset elämät, ajattelutavat ja todennäköisesti elinaikakin.

onko meillä vapaata tahtoa?
on meillä, haluan aina väittää.
päätetään nimittäin miten asennoidutaan meille tapahtuvaan.
päätetään myös kuunnellaanko sydämemme ääntä vai ei, ts. tehdäänkö mitä halutaan vai ei.

tosin. miten me päädytään oppimaan se elämänasenne? toisaalta myös, kannustetaanko meitä ympäristössämme tekemään sitä mitä haluamme vai ei? ja okei, joku saattaa ehkä olla jonkinmoinen erityinen vastarannan kiiski ympäristön odotuksien suhteen mutta kuinka paljon se on geenejä (=temperamentti), kuinka paljon puhdasta reagointia ympäristöön, kuinka paljon opittua, jääkö siis sijaa vapaalle tahdolle?

ja voidaanko me päättää  mitä me halutaan?

voimme ehkä muuttaa omaa käyttäytymistämme jos näemme sen käyttäytymisvankilamme, siis näemme tottumuksemme tottumuksina ja osaamme ottaa niihin etäisyyttä. olenkin jo kauan ollut sitä mieltä että vapaus alkaa siitä kunhan näkee vankilakoppinsa seinät. tosin, miten me päädytään tarkastelemaan käyttäytymistämme, tai edes oppimaan miten se tehdään? itse asiassa, eihän me itse voida määritellä älykkyytemmekään tasoa ts. mihin olemme kyvykkäitä? 

tietoisuus on vain pieni osa aivotoiminnasta. väitetäänkin että tietoisuus on heijastuma siitä aivotoiminnasta josta jää muistiin jälki. esimerkkejä. elämän ensimmäisen 9kk:n aikana huoltajan käyttäytyminen määrittää kiintymyssuhteen laadun, ja se laatu vaikuttaa aivojen kehitykseen ja esim. aikuisuudenkin ihmissuhteisiin. vankilassa väkivaltarikollisilla oli kropassa vähemmän omega 3 rasvahappoja mitä ei-väkivaltarikollisilla. painavampi kädessä pidetty leikkuulauta johti voimakkaampiin mielipiteisiin (esim. poliittisiin) kuin kevyempi kädessä pidetty leikkuulauta.

onko vapaata tahtoa?

Onnellisuudesta (kuvia voi klikata suuremmiks)

Tätä ylempää herraa ainaki näkyy jokin vaivaavan... tosin ehkä pelko onkin joskus juuri se avain...

 .....toisaalta vain avain....

 ...mind-body relationship ei olekaan puusta temmattu...

 ...siispä....

 ...ja muista....

 ...kannattaakin pitää mielessä...

 ...että onnellisuus on elämäntapa (okei, ainaki jossain määrin mutta ajatellaan nyt naiivisti).

 ...sen voi siis opetella...

Ensinnäkin, uskalla olla oma itsesi (sanavalinnoista ei kannata hämääntyä, eiks se idea näissä oo tärkeintä?)...

 ...toisekseen, älä takerru vaan iloitse...

 ...kunnioita elämää....

 Muiden käyttäytyminen kuvastaa enemmän heitä mitä sinua...

 ...ja sinun käyttäytymisesi kuvastaa enemmän sinua mitä heitä...

 ...hyväksy...

 ...myös heikkoudet...

 ...avaa lukkoja itsessäsi...

 ...ja ennen kaikkea, naura itsellesi...

 ...elä hetkessä...

 ....ja muista hengittää.

 Lopuksi...

Vielä muutama random inspiroiva kuva, jotka erityisesti tällä hetkellä itteäni sattuu puhuttelemaan tai herättämään ajatuksia..

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, jotain mihin taas havahduin pitkästä aikaa, jonka nähtyäni itse asiassa tämän postauksen inspiroiduin tekemäänkin...

leffaa ja uutta lukukautta

katsoin sitä uutta Hobittia varmaan vartin verran alusta ja lopetin. aikasemmin pidin näitä tämmösiä niiku perusseikkailuelokuvina, joissa seikkaillaan hyvyyden puolesta pahaa vastaan. nyt katson typeriä pahoja örkkejä, jotka ovat ilkeitä toisilleen, eivät hymyile vaan ehkä murisevat jotta näyttäisivät vahvoilta, mutta elävät alisuoriutumisen pelossa koska epäonnistumisesta tehtävässä seuraisi kauheat rangaistukset. palvelevat pahaa sauronia jolla on pahimman laatuinen riippuvaisuus jostain sormuksesta. noku ei voi olla onnellinen ku ei ole sitä sormusta, sanoo hän. ja vallasta on myös riippuvainen. sisällä kammottava tyhjyys. lapsena varmaan  hyväksikäytetty. saatava ihmisarvo vallalla, täytettävä tyhjyys addiktiolla. heijastaa omaa pahaa oloaan muihin. hänen pitäisi saada kaveri tai mennä edes terapiaan. ehkä sauron tarttee vaan halin.

ja sitten nämä hyvät seikkailijasankarit jotka pakenevat örkkejä, eläen äärimmäisen stressin alla välillä peläten henkensä puolesta, ja maailma on täynnä pelkoa ja epätoivoa ja mikään ei näytä hyvältä. ja sitten se kaikki on katsojalle muka niin kauheen coolia. jos näkisin kyseistä seikkailupitoista perheleffaa unena, olinpa mikä hahmo tahansa, kyseessä olisi painajainen. ehkä mä en vaan päässy vielä niihi hyviin kohtauksiin. ;) toisaalta, mä ottaisin vaan ne hyvät kohtaukset, ja ehkä sillon pitäis vaan valkata toinen leffa.

muthei, en mä oikeastaan morkkaa ite leffaa koska tiiän että se vika on tavallaan mussa. katon leffoja niin harvoin, ni ehkä siksiki oon tullu kauheen herkäks niitten sisällöstä.

omasta elämästä, koulu alkaa maanantaina. harrastukset alkoi eilen. ihania jälleennäkemisiä. tasapainoinen fiilis. koitetaan kampittaa stressiä tänä lukukautena.