judotapaturma!

EKA JUDOTAPATURMA!! tähän asti olinki niitä vältellyt. olin kyl varmaa yksi ainoista säännöllisistä&ei-edistyksellisistä (musta/ruskee vyö) treenaajista joille ei ollu sattunu viel mitään tänä kouluvuonna  (okei, lukuunottamatta aika pahoja mutta pieniä palovamman tyyppisiä haavoja jaloissani -kuitumaton aikaansaannoksia se).

nyt kynsi melkein halkesi keskeltä. pitää olla varovainen sen kanssa seuraavat viikot tai kuukaudet ettei halkeaisi läpi asti. nyt on siis ok, laastari vaan peittona, mutta sitten muuten ottaa kipeetä jos tulee läpihalkeama.

en ees tiiä miten se tapahtu. repäisin toverini puseroa ja naps.

pientä ylpeyttä herättää. ihan niiku oisin ollu tekemässä jotain hurjaa ku sain oikeen tapaturmanki siitä. hah, judo onki vaarallista. vautsi hei, minähän teen tässä vaarallisia asioita! kohta saatan siis syöksyä maahan liekehtivästä talosta väistellen singahtelevia luoteja samalla kun dynamiitit räjähtelevät ja hevoset hirnahtelevat! miten tämä elämä nyt näin jännittäväks meni? ...pitäisiköhän ottaa vähän rennommin?

ainiin, open kommentti tänään: "jos et kestä kipua, olet väärässä paikassa. judossa sattuu." kun joku varovaisesti kysy että onkohan tää liian vaarallista mitä ollaan tekemässä... (heiteltiin toisiamme kilpailuhenkisesti pienessä tilassa (avainsana)).

jaa-a. tykkään kyllä että ihmiset ottavat treenit tosissaan eikä puolileikillään mikä myös olisi hyvin mahdollista. oppii nimittäin paljon enemmän. kaikki itse asiassa pitäisi ottaa elämässä 100% tosissaan (kuitenkin 100% hyväksyen -ei siis hampaat irveessä. ja nähden aina myös asioiden humoristisuuden. mutta ei ottaen asioita humoristisesti.). jotain mitä olen vasta ehkä tajuamassa.

(edit. sääret on muuten myös mustelmilla näistä treeneistä... potkuista...)

(edit 2. toiseen käsivarteen on kans ilmestyny noin 20 mustelmaa... ne kyllä oliki vähä hardcoretreenit sillon lol, ei tää yleensä näin sentään oo...)