katsoin sitä uutta Hobittia varmaan vartin verran alusta ja lopetin. aikasemmin pidin näitä tämmösiä niiku perusseikkailuelokuvina, joissa seikkaillaan hyvyyden puolesta pahaa vastaan. nyt katson typeriä pahoja örkkejä, jotka ovat ilkeitä toisilleen, eivät hymyile vaan ehkä murisevat jotta näyttäisivät vahvoilta, mutta elävät alisuoriutumisen pelossa koska epäonnistumisesta tehtävässä seuraisi kauheat rangaistukset. palvelevat pahaa sauronia jolla on pahimman laatuinen riippuvaisuus jostain sormuksesta. noku ei voi olla onnellinen ku ei ole sitä sormusta, sanoo hän. ja vallasta on myös riippuvainen. sisällä kammottava tyhjyys. lapsena varmaan hyväksikäytetty. saatava ihmisarvo vallalla, täytettävä tyhjyys addiktiolla. heijastaa omaa pahaa oloaan muihin. hänen pitäisi saada kaveri tai mennä edes terapiaan. ehkä sauron tarttee vaan halin.
ja sitten nämä hyvät
seikkailijasankarit jotka pakenevat örkkejä, eläen äärimmäisen stressin alla
välillä peläten henkensä puolesta, ja maailma on täynnä pelkoa ja epätoivoa ja
mikään ei näytä hyvältä. ja sitten se kaikki on katsojalle muka niin kauheen
coolia. jos näkisin kyseistä seikkailupitoista perheleffaa unena, olinpa mikä hahmo tahansa, kyseessä olisi
painajainen. ehkä mä en vaan päässy vielä niihi hyviin kohtauksiin. ;)
toisaalta, mä ottaisin vaan ne hyvät kohtaukset, ja ehkä sillon pitäis vaan
valkata toinen leffa.
muthei, en mä oikeastaan morkkaa ite leffaa koska tiiän että se vika on tavallaan mussa. katon leffoja niin harvoin, ni ehkä siksiki oon tullu kauheen herkäks niitten sisällöstä.
omasta elämästä, koulu alkaa maanantaina. harrastukset alkoi eilen. ihania jälleennäkemisiä. tasapainoinen fiilis. koitetaan kampittaa stressiä tänä lukukautena.
No comments:
Post a Comment