viinin jälkeen nukun huonosti, kuten aina, ja kuten aina, päätän että en enää ikinä juo yhtään mitään, ja tajuan herätessäni mustien silmänalusteni lisäksi sen että meillä ei ole enää vessapaperia. käyn aamuvessassa viereisessä ostoskeskuksessa. haen myös (manteli)maitoa kaupasta jotta saan vedettyä aamupuurot masuun.
nyt on käytävä maksamassa sähkölaskumme. lupasin myös käydä katsomassa taideopiskelijoiden näyttelyä. ehkä menen.
muistelen lämmöllä eilistä. ehkä vuoden hienoin ilta. elämisen fiilis. jäähyväishalauksissa tajusin että oikeasti pidän näistä ihmisistä.
tyhjän päällä.
on pakattava tänään matkalaukut. päätettävä mitä jätän tähän kaupunkiin jonnekkin, mitä otan parin viikon reppureissulleni mukaan, ja mitä ruotsiin kesän ajaksi. en tiedä. sitähän kun voi tarttea mitä tahansa missä tahansa. treenaisinko judoa ruotsissa vai jätänkö judopuvun suosiolla tänne? hmm. nämä tämmöiset kysymykset vaeltelevat päässäni ilman vastausta.
on kai tehtävä myös edes jonkinmoista suunnitelmaa matkani suhteen. sitähän suunnitelmaa kun ei vielä oikein ole.
tulee olemaan pit-kä päivä.
huomenna linja-auto suuntautuu lontooseen, josta muutaman päivän kuluttua lento lähtee romaniaan. reittinä romania-bulgaria-turkki (istanbul). kaksi viikkoa aikaa. lento takaisin istanbulista lontooseen, josta lento tukholmaan.
selitän kesäsuunnitelmaa kavereilleni, jotka ovat häkeltyneitä sen seikkailupitoisuudesta. kaverini sanoi, se joka minut täällä ehkä parhaiten tuntee, että hän tulee kaipaamaan sitä tiettyä asennetta mikä minussa on. jotain rohkeuden, pelottomuuden tienoilla olevaa.
näin unta viime yönä missä joku sanoi minulle että lähteminen on pelkuruutta. en kieltänyt. onko se? se voi sitä olla, joissakin tapauksissa, mutta toisaalta se voi olla rohkeutta. lähteminen lähteminen lähteminen lähteminen. se laittaa katsomaan omaa peilikuvaansa. kun ei ole mitään ulkopuolella mikä oikeuttaa oman olemassaolonsa. näkee raaemmin mitä on.
ja lopulta, siinä peilikuvassa tuskin tulee näkymään paljoakaan. ehkä jotain pientä, määrittelemätöntä.
en jaksaisi lähteä.
enkä enää ehkä lähdekään. ainakaan niin voimakkaasti.
enemmänkin vain matkustelen.
eihän sitä muuta loppujen lopuksi voi tehdäkään? tajuaa sen sitten tai ei. tajuaa sen enemmän tai vähemmän.
viimeisen iltani vietän kämppisteni kanssa. katsotaan mitä kokkailupuuhistamme syntyy.
muutoin on hiukan pakko keskittyä tänään velvollisuuksien hoitoon. torjun kahvilakutsun. vaikka. mieli tekis vain olla ja hengata. ihana ilmakin.
laitan hyvää hyvän mielen musaa soimaan.
No comments:
Post a Comment