matkustaessani bulgariasta turkkiin turkin puoleisella rajalla minua pyydetään bussista käymään poliisiasemalla, jotka ihmettelevät tilapäistä pinkin väristä passiani. katselen turkkilaisten poliisien raivokasta keskustelua asian tiimoilta ymmärtämättä tietenkään sanaakaan.
yksi raivokas poliisi puhui vähän englantia, joten hänen kanssaan sitten kommunikoin.
-till Turkey?!
sorry?
-TILL TURKEY?!!!!!!
erm.... Istanbul?
-ok. how long in Turkey???!
erm... my flight... next Thursday.
-NEXT YEAR????!!!!!!!!!!!!!!!!!! >:(
no no no no no no no no no!! Thursday, Thurs-day, Thursday. Four, maybe five days!
-student?
yes
-where??!!!
in Scotland.
-IN TURKEY????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! >:(
no no no no no no no no no!!
...
juttelivat raivokkaasti turkiksi vartin verran, poliisipäällikkökin kävi paikalla ihmettelemässä, ja sitten sanoivat no problem. palasin bussiin.
tutustuin mah-ta-viin ihmisiin, kävin mah-ta-via keskusteluja. ja ei vain keskusteluja, mahtavia tilanteita.
oppimista. siitä miten elää.
ja ei tyhjän puhumista vaan aitoja... aitoja tilanteita. mikään muu ei ole tarpeeksi hyvää.
INTENSIIVISTÄ.
suurimman osan kanssa en ole enää yhteydessä. tätä kutsutaan matkustamiseks.
mutta yks pisti facebookkiin viestiä. hän joka kuulemma on viimeiset kolme vuotta lukenut nyt sillai vakavasti. mm. miltei koko Nietzschen tuotannon. ja aika paljon muutakin kyllä heh. itselläni ei ollut mitään saumaa puhua hänen kanssaan filosofeista, tai filosofiasta, koska en tiennyt mitään häneen verrattuna. vaikka luulin aikaisemmin hiukan tietäväni. mutta puhuttiin paljon. hän otti töistä päivän vapaaksi, ja juteltiin yhtäjaksoisesti noin... 17 tuntia? siis sinä päivänä. elämästä, ihmisenä olemisesta, maailmasta.
ja hän pisti facebookkiin nyt viestiä.
'i can not focus on books now, you destroyed my all rationality'
mitähän menin tekemään?
oma seura oli kyllä myös todella hyvää. todella todella hyvää. paljon parempaa kuin monen muun. :) enkä tarkoita tätä pahalla, mielestäni jokaisen olisi tämä tajuttava omalla kohdallaan.
ja kun passini, luottokorttini ym. bulgariassa varastettiin, ei ollut mukava hetki tajuta että käteistä oli vajaa parin euron verran, ja puhelimessa ei paljoa puheaikaa soittaa ulkomaille. internettiä ei ympärillä ollut myöskään tolkuttomiin tarjolla, itse en ainakaan tiennyt yhtäkään 'nettikahvilaa'. suomen suurlähetystö oli 400km päässä, ja sinä päivänä muutenkin kiinni. katukyltitkin oli kyrillisillä kirjaimilla, ettei siellä paljoa halunnut suunnistellakaan, heh. ihmiset happamia.
aivan mahtavaa. nähdä itsensä tositilanteessa. ilman negatiivisuutta. toimimassa.
seurauksena pelkään vielä vähemmän mitä ennen. koska koin sen tyhjyyden hetken olla kadulla bulgariassa ilman mitään, edes suunnitelmaa tai ajatusta miten tästä selviäisi. eikä siinä hetkessä pelottanut, ahdistanut, suututtanut tai stressannut.
okei, hiukan panikoin. koska lainasin yhden hong kongilaisen tytön älypuhelinta soittamiseen, enkä saanut näppäiltyä numeroita oikein. sanoin jotain it doesn't fucking work.
Don't panic, sanoi tyttö.
I AM IN A PANIC! huudahdin salamana vastaukseksi.
mutta muuten. muutoin. tätä lukuun ottamatta. löysin itsestäni jotain hienoa. 100% rauhan toimia... siinä suhteellisen tukalassa tilanteessa.
paljon paljon paljon matskua parin viikon reissusta. voisin kirjoittaa siitä kaikesta vähintään pienen kirjasen.
mutta nyt olen niiii-iin väsynyt.
ja huomenna on herättävä noin 2.30 yöllä saalistamaan bussia lentoasemalle. kohti tukholmaa. jaksaisinko? en tiedä.
No comments:
Post a Comment