

the truth is like a lion. you don't have to defend it. let is loose. it will defend itself. ah, tykkään.
this land does not belong to you, it is you who belong to this land....
paljon oon viime aikoina miettiny tätä 'fit in'. hitsi mikä se on suomeksi. *vilkaisee sanakirjaa.* joukkoon sopimista! mä en sovi joukkoon kauheen monessa paikassa, jos missään, jos on edes mahdollista "sopia joukkoon" ylipäätään.
semmosten ihmisten kanssa, jotka eivät myöskään oikein koe sopivansa joukkoon, voin ehkä sopia joukkoon koska sillon se normi on että ollaan kaikki semmosia eksyineitä seikkailijoita tai lampaita. tai joukko, jossa jäsenet ovat hyvin erilaisia toisistaan, esim. eri maista kotoisin. silloin ei tarvitse edes yrittää sopia joukkoon. voi vain luoda hyvän ilmapiirin jossa on hyvä olla. tai voi vain olla niin kiva ryhmä ettei se yritä määritellä muita.
mutta muuten. normaalisti.
tai, enemmänkin, normaaleissa porukoissa.
en esimerkiks tiiä miten kertoa itestäni enää. kuka oon, mitä teen, miksi, mikä on kehityskulku. sanon vaan että en elä loogisesti, enkä edes 'usko' logiikkaan. jos joku kysyy. ja ihan tottahan se on.
ja se on ihan ok.
onneksi ihmiset eivät näitä usein kysy. tai löydän itseni ihmisten vierestä jotka eivät hae määrittelyjä. okei viime viikolla yksi tyyppi, oli kiinnostunut kuka olen. kohtasin siis punaisen spottivalon, mutta vältin sen vetoamalla logiikattomuuteen. ei olisi muuta mahdollisuuttakaan.
ennen yritin luoda selkeän kuvan elämästäni. kaikella oli syynsä. siltä on vaan pudonnut pohja pois, kävi mahdottomaksi. enkä halua olla selkeä, jos olen onnellisempi tekemällä sitä mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta, oli se muiden näkökulmasta selkeää tai sitten ei.
ja sitte on nää kopit jossa ihmiset asuu. ajattelumallit, siis, josta elää. johon esimerkiksi se minäkuvakin sisältyy. niitä ajatusmalleja voi lähteä laajentamaan. ja sitte mitä enemmän niitä lähtee laajentamaan, sitä enemmän havannoi muiden ihmisten... koppeja.
esimerkiksi, ulkomailla ymmärtää enemmän suomalaisen tavan olla. ymmärtää mikä itsessä on suomalaisuutta. se, mikä oli ennen osa identiteettiä, muuttuu joksikin opituksi.
ja ne kopit on ihan ok. jokaisellahan meillä on omat ajattelumallimme, koppimme. mutta on välillä ainakin ihan hyvä niitä hiukkasen edes laajentaa. kutsutaan oppimiseksi. ;) 'Education is not the learning of facts but the training of the mind to think.' Einsteinkin ehkä sanoi.
omasta.... hmm, ehkä muutoksesta...
en jaksa enää meikata. meikkasin kerran ulos mennessäni kuukausi sitten. silloinkin mietin että ihanko todella, mutta ajattelin että paikka oli fiinimpi niin ehkä odotetaan että pitäis olla meikki naamalla. sitä ennen oliko kerran joulukuussa ja sitä ennen....eikä siinä meikkaamisessa mitään pahaa oo, ja ihmiset mun puolesta vetäköön vaikka kilo maalia kasvoille joka aamu, jos se niitä ilahduttaa, ja tuo niitten elämään jotain hyvää. en vaan ite näe enää järkeä.
kiskoin harmaan hupparin tänään töihin, ja hiukan löysät farkut. en tiedä miksi. ei vanhuksia -siis "asiakkaitani"- kiinnosta mitä päälläni on, eikä minulla ole, tai tänään onneksi ollut, mitään syytä yrittää... olla joku.
en taida jaksaa enää yrittää sopia joukkoon, olla kiltti, yrittää, sopeutua aina uusille säännöille, koska joka paikassa on aivan omat koodistonsa esimerkiksi pukeutumisenki suhteen. kai annan sen vaan näkyä että olen ollut muuallakin. koska tottahan se on.
enkä muuta enää jaksa.
raja tuli vastaan.
ja se on ihanaa olla oma itsensä.
enkä puhu siitä määritellystä itsestä. minäkuvasta, objektista. siitä josta voi puhua. joka voi tuottaa ylpeyttä, ahdistusta, jne. esim. minä laitan rastat koska olen hippi. on seki ihan ok, ei mitään väärää, mutta en viittaa nyt semmoiseen.
vaan puhun... siitä agentista, toimijasta, aktiivisesta, kokevasta, ... todellisesta itsestä.
hiukan sekavaa ajatusvirtaa tällä kertaa mutta joskus näin.
No comments:
Post a Comment