tiesin että kämppäni lähellä on jossain junarata. mutta en tiennyt että se menee ihan vierestä. luulin että se on jossain hiukan kauempana metsien suojassa.
menin sitten junalla töihin. katselin ikkunasta ulos, ja näin rakennustyömaata. siinä työmaan keskellä näin semmoisen rakennustyömaa...rakennuksen. vähän niikuin semmoisen ison ison ruman harmaan kontin, jossa oli paljon ikkunoita. ihmettelen. mikä ihmeen väliaikainen työmaarakennusvarasto tuo on. ja huvittavinta on se, että se muistuttaa meidän talorotiskoamme. hetkinen. ... SEHÄN ON MEIDÄN TALO.
oli se myös hiukan outoa kun näin sen läävän ensimmäisen kerran. itse asiassa ensinnäkin jouduin sinne suuntaessani ylittämään ajotietä tukkivat puomit, jota jo ihmettelin. käveleskelin sitten matkalaukkuni kanssa etsien jonkinlaista kuulemma laakeaa taloa tien oikealla puolella -siellä tulevan kämppäni piti sijaita. näin matalan ruman kivimuurin ja heinikon takana sen harmaan parakkirakennuksen, jonne ei johtanut edes minkäänlaista tietä, ja ajattelin no että ei se nyt sentään tuo voi olla. joku vaaleahiuksinen poika sitten huuteli iloisesti pihamaalta että "är det Susanna". ei saateri. se. on. se.
70 ihmistä täällä asuu, lähinnä nuoria ruotsalaisia, enemmän poikia mitä tyttöjä. 2 keittiötä. niin outo. tulee mieleen big brother asumisesta täällä. ei, en ole osallistunut draamakuvioihin. en tiedä haluanko. mutta haluan ottaa selville vähän enemmän mikä kumman rakennus tämä on. miksi.
muuten. ehkä se tästä. 2 kuukauden verran sitä positiivista/hyvää mielentilaa sitten kestikin yhteen putkeen. on kai se ok näinkin.
No comments:
Post a Comment