i survived!

selvisin päivän surffailusta! paitsi ei siinä ihan kauheasti surffailtua tultu. ei niillä aalloilla.

surffiope kysyi hiukan hermostuneesti muutaman kerran ennen ku mentiin veteen, että pelottaako vesi noin yleensä ottaen, pelottaako aallot noin yleensä ottaen, pelottaako juuri nämä aallot. poika sanoi että ei, minä en sanonu mitään mutta nauroin. päästiin siis kokeileen. :D

oltiin tosin ainoita koko rannalla. ope sanoi, että ensimmäinen kysymys siinä vaiheessa yleensä on kysyttävä itseltään, että onkohan turvallista. :D

tänä viikonloppuna aallot oli historiallisen isot. ruotsalainen työkaveri vuosien surffailukokemuksella on niitä odottanu monta päivää kuin kuuta taivaalta.
mentiinki me aloittelijat vähän rauhallisemmalle rannalle mutta sielläki ne oli aggressiiviset. pelotti vähän koko ajan.

se undercurrent (alavirta ?) oli voimakas. veti melkeen mukaansa kohti horisonttia. semmoinen vesi juuri itse asiassa mihin voisi hukkua. ja ne aallot mitä tuli, oli aggressiivisia, isoja, voimakkaita, arvaamattomia.

piti valita minkä aallon kokeilee surffata. osa niistä heitti undercurrentin takia suoraan hiekkaan, ja semmoisia ei pitänyt valita. piti yrittää ottaa turvallisempaa sorttia oleva.

ja joskus ne oli vaan liian isoja (jolloin ei tiedä siinä vedessä ollessaan onko turvallisempaa surffata aalto vai ei). ja usein veti häijysti sisäänsä.

itse asiassa se oli pelottavaa. kun surffilaudan päällä (pää rantaa kohti) meloi käsillään odottaen aaltoa, se voimakas alavirta veti kohti horisonttia -sitä siis kuin nopeasti ja pitkänkin matkaa peruutti sillä laudalla. se veti ja veti ja veti, ja vesi alkoi olla hälyyttävän matalaa kunnes järkyttävän iso aalto tuli kirjaimellisesti päälle, ja veti kokonaan veden alle, ja tuurilla pääsi laudan päälle ja takaisin pinnalle -todennäköisemmin tosin paiskautui laudan kera jonnekin tai uppoutui aallon alle pitemmäksi aikaa.

ja sitten surffiope sanoi mulle pari kertaa, että kädet ei saa irrota laudalta, ennen ku oon löytäny jaloille seisomapaikan. muuten horjun laudan päällä enkä pääse seisomaan. kuulostaa niiiiin helpolta mutta kun se aalto tuli, välillä paristaki suunnasta yhtäaikaa, siinä kyllä unohtaa helposti kaiken muun kuin elossapysymisen. :D

kyllä sitä aina välillä pääsi aallon päälle mutta ei pitkäksi aikaa.


opettaja sanoi jälkeenpäin, että oltiin rohkeita kaikki koska yritettiin, ja saadaan ilmainen hyvitystunti koska nyt aallot oli liian vaikeita (tai mun tapauksessa ylimääräinen ilmainen tunti).

hyvä kokemus!

otettiin aurinkoa siinä muuten surffailun jälkeen, mulla oli nyt paita päällä mutta oli ei ees lämmin vaan kuuma. :D vähän rusketusta ;)

ja, voinen kertoa myös yks random saksalainen surffaripoika pussasi kättäni yhteisen päivän jälkeen sanoen it was a pleasure. :D kaikenmoista sitä....


UPDATE. päivitys. Ruotsalainen monta vuotta surffausta harrastanut työkaveri oli hiukan kauhuissaan kun kerroin millä rannalla olin surffaillut. kysyi eikö siellä ollut tuolloin hengenvaarallista, hän itse ei ikinä olisi mennyt, ja ihmetteli miten meidät päästettiin. kun kerroin aaltojen luonteesta, hän kysyi että hetkinen siis surffasinko tosiaan mäkin. :D