kasvissyönti saattaa olla etanasta

ja mistä te vegaanit sitä proteiinia saatte? kysyy joku Repe kuntosalilta.

se on helppoo kuin nakki, huutavat vegaanit kuorossa. me emme enää vastaa tuohon tyhmään kysymykseen. nyt tämä piina saa riittää!

tätä mielipidettä siis tuutataan joka vegaanien sivuilla (vegaanien kirjoittamana), josta yritän etsiä mistä vegaanit saa proteiinia. mistä minä saisin.

mutta ei se niin helppoa kuitenkaan ole.

kaurassa on mitä lie esim. 10 grammaa proteiinia per 100g. ensinnäkin, se ei ole complete. siinä on joitain amino acidseja enemmän mitä toisia. se ei ole siis yhtä paljon kuin 10g proteiinia lihassa.

toisekseen, palasta lihapalaa saa varmaan puolet päivän proteiinitarpeesta. siinä ei oo kauheesti väliä mitä sen lisäksi syö ilman että tulee proteiinin puutteesta kauhea nälkä.

minun on yritettävä tietoisesti syödä asioita joissa on proteiinia. ei ole mitään magic lihapalaa josta tulisin kylläiseksi. ruokavalio aamusta iltaan on oltava tasapainoinen, jotta siinä kaikessa on yhteensä tarpeeksi proteiinia. terveellistä siis. muuten sitä proteiinia ei vain kasvikunnan tuotteista saa. ja silloin muuten tulee nälkä ja/tai heikottaa. ja saattaa heikottaa silti.

että ei se kyllä ihan yhtä helppoa ole.

satun olemaan näinä päivinä hyvinkin kasvisruokapainotteisesti. kalaa syön tosin viikottain. kananmunaa saatan syödä joskus tuurilla, maitotuotteita nykyään ehkä vielä harvemmin. peruspäivänä siis vegaani.

ei siksi että haluan olla mikään lähellä-vegaania tai edes kasvissyöjä. mutta siksi että en halua syödä lihatuotteita. en pysty. en koe olevani kukaan lättäämään ostoskärryyni pihvejä ja syömään niitä. possut on söpöjä jne. ja, en koe sen olevan inhimillistä tuottaa lihaa siten kuin sitä tuotetaan, ja syödä sitä säännöllisesti.

tämä kasvissyöntini saattaa olla kyllä jotenkin geneettistä. tai herkkyys ehkä se peritty osa. muistan jo lapsena kuulleen isoveljeltäni että mahtavanmakuiset verilätyt on oikeasti tehty verestä. ja että lempiherkkuni veripalttukeitto oli tehty verestä. jouduin jättämään nämä koska ajatus inhotti vaikka mieli teki. 

ehkä noin 14-vuotiaana kaverini juttelivat koulussa lounaspöydässä kasvissyönnistä. se oli ensimmäinen kerta kun kuulin mokoman käsitteen. kysyin, mikä se on. no, ne ei syö lihaa, vastasivat kaverit. miksi ei, kysyin ihmeissäni. noku ne ei halua syödä eläimiä, ne ei koe et se on oikein, sanoivat kaverit. pidin ideasta. sainkin loistoväläyksen siinä samantien. minusta tulisi kasvissyöjä. taisin lopettaa siltä seisomalta punaisen lihan syönnin, ja menin joku seuraavista päivistä koulukeittiöön sanomaan, että olen tästä lähtien sitten Kasvissyöjä.

ja muuten olin.

itsekuriahan se vaati. olisi tehnyt mieli mutta kun ei saanut. ainakin joskus. silloin kun muut grillailivat nuotiolla grillimakkaraa tai paistelivat herkullisen hajuisia pihvejä.

parikymppisenä lopetin periaatteellisen kasvissyönnin, vaikka muutaman päivän jälkeen käytännössä palasin taas ainakin suht. lihattomaan ruokavalioon. ei enää niin maistunut. 

vuosien edetessä periaatteellinen kasvissyönti väistyi yhä enemmän, ja joskus paistelen vaikka sitä grillimakkaraa, tosin ehkä kerran kaksi vuodessa parhaimpina vuosina. käytännössä se vaihtelee. kanaa ajattelin alkaa syömään oliko se viime keväänä, mutta olo oli syönnin jälkeen kovin raskas, ja seuraavana yönä näin painajaista: elin pelossa jossain paikassa, jossa oli oltava koko ajan valppaana. se joku mitä en nähny saatto nähä kaiken, se näkymätön pelottava voima. ja sitten näin sen ruumiillistuman, se oli tyttö, jolla oli ruisku, ja se lähestyi. yritin anoa armoa. ei auttanut, tytöllä ei ollut sympatiaa. ja sitten AARRRRGH RUISKU, ja heräsin vapinaan, ja yhä raskaaseen tunteeseen mahassa. 

ei jotenkin ole kiinnostanut sittemmin syödä kanaa. :D

samaan aikaan olen kuitenkin enemmissä määrin alkanut syömään kasviruokapainotteisesti -maitotuotteet ja kananmuna tulee ja menee, tällä hetkellä niitä harvoin syön. ennen ne kun oli ihan aina osa normaalia ruokailutapaa.

oliko järkevää aloittaa kasvissyönti 14-vuotiaana? tuskin, sillä ruokavaliolla. proteiinin saanti vain niukkenee, ja puute vitamiineista todennäköisempää. mutta näin tällä kertaa.

ei sitä että kasvissyönti on mikään mahtava tai suositeltavakaan vaihtoehto. ja kuten sanoin, minulla ei tosiaan ole mitään hinkua olla minkään valtakunnan kasvissyöjä. en vain näe tällä hetkellä käytännössä muuta vaihtoehtoa -itselleni.

terveysnäkökohdista, tärkeää lienee kasvisten syönti. ei se syökö jonkun lihamurikan vai ei -tai ainakaan sen syömättä jättäminen ei taida olla yhtään sen terveellisempää.

from a spiritual point of view, en ole toisaalta varma.