https://www.youtube.com/watch?v=7zHV7iccr-8

https://www.youtube.com/watch?v=DyqUw0WYwoc

mikään ei ole kuin ennen

mikään ei ole kuin ennen.

7 vuotta ulkomailla rikkoi palasiksi ja jostain siitä tuhkasta muotouduin uudelleen.

en enää ymmärrä suomalaisia. en ymmärrä mitä he tarkoittavat. tai siis että he naiivisti tarkoittavat mitä sanovat.

kokemusmaailmaani ei pääse käsiksi enää juuri kukaan. voin kertoa mutta kukaan ei enää tajua.

mutta jotain lisäksi. itsestäni on kasvanut hämmentävä oksa. osaan inspiroida, kysyä, neuvoa. niin että siitä oikeasti inspiroidutaan. mutta vain sellainen joka on sopivassa vaiheessa, hellästi auki.
miksi? koska minä olen tajunnut jotain.

-----------

ah, kävin hämmennyksekseni yksi ilta pippaloissakin tässä jo joku aika sitten! koska poikkeus vahvistaa säännön. ;)
oli sen verran kreisiä että ehkä sitten vuoden päästä taas...

mitä opin tänään?

1. psykologi tekee päätöksiä jotka vaikuttavat merkitsevästi toisen henkilön elämään
2. psykologi ei voi luottaa päätöksentekokykyynsä saati "intuitioonsa", koska syyllistyy pakostikin erilaisiin ajatteluvirheisiin
3. onkin käytettävä tutkimustietoutta hyödyksi
4. ei ole sellaista tutkimustietoa joka (ratkaisevasti) auttaisi päätöksenteossa
5. tutkimustieto ei ole luotettavaa; varsinkaan työhön soveltamisessa


tämä näinä päivinä koulussa oppimani ehkä kivasti kuvastaa semmosta harmaata pilveä mihin pääni on nyt tunkenut itsensä. se on ihan positiivinen asia. oletan. toivon.
selkeys häipyy.
ei ole mitään mihin luottaa. vain harmaata massaa. ennen se pilvi luuli olevansa valkoinen mutta tuo aika on nyt päättynyt.
vain intuitio siellä jossain sen kaiken alla. joka päästelee mitä kummallisimpia ääniä salamannopeasti.
kuinka paljon siihen voi luottaa? mistä tiedän milloin kyseessä on intuitio? näitä epäselkeyteni kysyy itseltään. ja intuitio vain jatkaa puuhiaan, kuulee sitä tai ei.
parasta ehkä siis vain hiljentyä, ja toivottavasti sakea pilvi muuttuu hiukan läpinäkyvämmäksi. antaen villin otuksen pauhata sisällä, ja yrittäen unohtaa järjen käytön.

mikä motivoi ultimately?

haluan vähän rauhoittua elämässä, elää hitaammin. on nimittäin pari viikkoa kulunut tässä valitettavasti stressin merkeissä, siitä huolimatta että samalla opiskelen koulussa stressin tuhoisia vaikutuksia elimistölle.

senpä vuoksi. en halua muuta kuin postata taas löytämiäni random quotteja random taustakuvilla.

välillä kyseenalaistan ajatukseni kysymällä, onko motiivina pelko. ja jos se on, niin valitsen usein toisin. aina se ei kuitenkaan onnistu. pelko asuu päässä vaikkakin joskus hyvinkin hienovaraisesti. se ohjaa usean toimintaa sitä huomaamatta. jos et mielestäsi elä pelosta, mieti villein unelmasi mitä haluaisit olla tekemässä -olisiko se Kiinassa kamppailulajien opiskelua, Afrikassa heimoihin tutustumista vai kenties aktiivista laskuvarjohyppäilyä? mieti sitten miksi näin ei ole nyt. nokun joutui mukautua.... toisin sanoen: pelko. sinä sanot että elämän realiteetit, mutta minä haluaisin ehdottaa olisikohan ne elämän realiteetit rakentunut pelosta? ei aina tietenkään, mutta.... voisiko se olla, sinun tapauksessasi, minun tapauksessani, tässä tapauksessa? ja haluatko elää pelon juoksupoikana/tyttönä? onko tässä elämässä muka niin paljon oikeastaan edes menetettävää?

 

toinen asia mitä ajattelen, on erilaisuus. onko ok olla erilainen? jos vastaus on kieltävä, palaappa tämän kirjoituksen alkuun pelosta. onko ok olla se mitä on? onko se ok? vai pitääkö yrittää olla jotain muuta, jotain mitä ei oo? pitääkö yrittää olla se minkä kuvittelisin muiden odottavan minun olevan, ja yrittää luoda sen maskin eteeni? pitääkö yrittää olla yhteiskuntakelpoinen? pitääkö yrittää olla ihmisten pitämä? pitääkö yrittää miellyttää? pitääkö yrittää?

vai riittääkö olla se mitä olen? voinko olla ihan ok tällaisena, mitään lisäämättä, mitään yrittämättä, vain jatkaen omaa inhimillistä oppimistani? voinko olla itseni näköinen hidas hiljainen herkkä? vai pitääkö minun olla toisenlainen? onko minulla tarpeeksi rohkeutta näyttää itseni, olla yrittämättä? voinko olla huono? voinko olla kiinnostumatta muiden mielipiteistä, ja elämättä pelosta?

mitä jos me ihmiset ei synnytty samaan muottiin? mitä jos jokaisessa olennossa on oma viehättyneisyytensä, ja mitä enemmän ihminen uskaltaa olla oma itsensä, sitä enemmän hän valaisee huonetta? mitä jos elämässä ei ole oikeasti kyse siitä kuinka tiukasti saa itsensä mahdutettua tähän arvojen rakentamaan muottiin?

ehkä elämässä olisikin kyse aivan jostain muusta kuin pelon kautta elämisestä. ainakin paree tehdä pelon roolista mahdollisimman pieni, ja se ei niin pieni ole etteikö se pienemmäksi voisi muuttua. koska oikeasti ne suhteellisen harvat ihmiset jotka on kohdanneet sen kaiken kuran itsessään, hyväksyneet, löytäneet valon ja rohkeasti kasvattaneet sen roolia (ymmärtäen konkreettiset elämän realiteetit), niin mitä enemmän he elävät tämän sisäisen "valon" kautta, niin sitä vähemmän heillä on ongelmia. ympäristö kyllä hyväksyy semmoiset ja jos ei joskus hyväksy niin mitä sitten -pelko ei ole riesana. sen lisäksi heidän elämänsä on enemmän väriloistoa kuin harmaata suorittamista.

ja jos on tyytyväinen elämäänsä juuri nyt sellaisena kuin se on, eikä halua mitään muuttaa, tai minkään sisäisen valon roolia kasvattaa niin fine. monella vain kun löytyy tyytymättömyyttäkin. ja jos ei vielä ole kolahtanut, niin ehkä se kolahtaa joskus myöhemmin. elämä kun tuppaa olemaan vähän sellaista.

elämä on hassu

19-vuotiaana ollessani mulle sanottiin että olin jotenkin (hyvällä tavalla) erilainen. koska etsin myös ”totuutta”, koska olin etsijä.

olin sillon että mitäh. omine pikku kiinnostuksenkohteideni ja ahdistuksineni. siis mitä totuutta täh??

se samainen tyyppi sanoi että lueppa Nietzscheä. kyseenalaista kaikki se mitä olet oppinut.

luin Nietzscheä ja tajusin ehkä yhden irrallisen lauseen aina noin 20 lauseesta. pidin niistä lauseista kovin. olin löytänyt jotain hienoa, jotain syvältä, jotain todellista.

yliopistoon mennessäni otin taas Nietzschen esiin, ja nyt sitä filosofiassa opiskellessamme tajusin siitä vähän enemmän. pidin yhä tyypistä vaikka halusinkin nähdä hänessä buddhistin, en nihilistin. halusin nähdä valon, en jonkun rikkovan illuusioita pimeydessä.

ne seuraavat viisi vuotta olivat hapuilua valoon sitä koko ajan lähestyen. Nietzschen vähän unohdin koska se ei tarjonnut vastauksia. puhumattakaan siitä että joka sivun osittainen ymmärtäminen vaati tuskallisen paljon vaivaa mitä en halunnut. luinkin buddhalaisia tekstejä, Tao te chingiä (taolainen upea teksti!), ihmisten kokemuksia ja käsityksiä, ... ja reflektoin näitä omaan kokemuspohjaani.  

ja nyt. nyt tajuan että hän oli ollut oikeassa. olen hyvällä tavalla erilainen.

Intiassa yogi sanoi minulle, että minun on pidettävä itseni puhtaana. olen puhtaan veden kala joka ui nyt likaisessa vedessä. siis psykologisesti ilmaisten, olen vähän liian herkkä tähän maailmanmenoon. tosin häntä ei psykologiat kiinnostanut... hän opetti minulle tuskallisen paljon, ja sanoi syyksi tähän olevan se, että hän näki minun auttavan tulevaisuudessa muita heidän henkisessä kehityksessään. olin hänen mielestään sisältä liian puhdas muuhun, vaikka olinkin kerryttänyt ympärilleni likakerroksen tässä 27-vuoden aikana. ja sitä likakerrosta vieläkin hänen näkemyksensä mukaan olen puhdistamassa nyt, vaikka iso osa jäi kuulemma Intiaan.

en tiedä mutta jotain hyvää Intiassa tapahtui.

esimerkiksi viiden vuoden vaikea unettomuus, jonka takia olen nähnyt niin lääkäreitä, koulupsykologin kuin hypnoterapeutinkin, taisi jäädä sen sileän tien sinne...

tämän yogin lainaus, ja viisaus kiteytettynä:

” Let the heart guide.. Let the nature confirm it.. and joy sprouts spontaneously.. This is the part of wisdom.. everything else is way of chytias.. :D :D :D “

chytia on käytännössä miltei jokainen ihminen, tyhmelys joka elää illuusioissaan. 

viulusta onneen

viulu on kyllä semmoinen soitin, että hyvää kappaletta hyvän soittajan kädessä kuunnellessani saan kylmiä väreitä, tunnen värinää ja kauneutta sydämessäni.... en tiedä mikä muu tunne se olisi. jotain mikä liikuttaa mutta ilman surua tai kipua. ja se tuntuu ihan siltä miltä kauneuden voisi kuvitella tuntuvan. hengen salpaavaa mutta ohimenevää.

kadulla nimittäin taas bongasin yhden (hyvän) viulunsoittajan soittavan Vivaldia. sydämeni oitis löytää yhteyden ääneen, mikä ihan kuin ei tästä maailmasta olisi, ja haluaisin vain jäädä istumaan.

olen monesti jopa itkenyt kuullessani viulun äänen, edes yhden kyyneleen verran. siinä on sitä jotain.

mutta kävelen ohi kuten muutkin ihmiset. ehkä hekin kuulevat sydämensä huutavan äänen perään mutta lopulta päätyvät seuraamaan askeliaan. ken tietää.

tai ehkä jokaisella on se oma soitin johon sydän on löytänyt yhteyden. kaverini kertoi kerran näitä fiiliksiä puidessani, että hänen lempisoitin on saksofoni.

tai ehkä sen ei ole pakko olla mikään instrumentti. sehän voi olla vaikka tietyt maalaukset, tanssi, luonto, ..... mikä tahansa mikä on tuskallisen kaunista.

mikä on juuri Sinun juttusi?


kyllä, olen tässä viime aikoina sulatellut tätä psykologi -ammattia varsinkin ihmisten reaktiointeja kuullessani "mitä?? ootsä psykologi?" -en viel... "analysoitsä jotenki nyt mua? ... mitä sä sanoisit tilanteessa jos..." -..................     HEI EN TIEDÄ MITÄÄN MUT EHKEI JUURI KUKAAN.
mutta sulattelen tässä vielä asiaa lisää. ehkä kohta kirjoittelen juttuja enää elämän tasapainottamisesta ja onnen näkemisestä tässä hetkessä. ja kuinka ne ongelmatkin on osa tervettä elämää, ja mitä on hyvä mielenterveys.

.........

no, osaanpas ainakin jo löytää randomeita filosofisia lainauksia ja lauseita taustakuvilla! paljon tällä kerralla näkyy olevan sopeutumattomuudesta tai siis vapaudesta. jotain mitä näköjään vieläki siis pähkäilen pienessä päässäni.

7 vuotta

Intiassa jotkut uskovat, että elämä menee 7 vuoden pätkissä. yksi 7 vuoden pätkä saattaa vaikka olla raskas jostain syystä kun taas toinen 7 vuoden pätkä menestyksen putki. mitä vain mutta ne pätkät on 7 vuoden pituisia.

tiedä häntä.

...

mutta yksi asia on varmaa. asuin 7 vuotta ulkomailla. 7 vuotta! se on pitkä aika.

olen katsellut hiukan suomalaisia ohjelmia ihan vain siinä mielessä, että jotenkin muistaisin taas minkälaista on olla suomalainen. jotta jotenkin taas ymmärtäisin sitä mielenlaatua.

ja se on hiukan kaukainen. ihmettelen televisiosarjoissa ihmisten välistä hiljaisuutta, ja asiakaspalvelijoiden töykeyttä. sitä että oletetaan ajattelevan ennen kun puhuu. että ei käydäkään yhdessä enää sitä mietintäprosessia dialogin avulla, saaden esittää tyhmää, vaan oletetaan ajattelevan hiljaa ilman sitä dialogia. ihmettelen vain. en tiedä miten pitäisi olla.

kauaksi on lennetty siitä kun ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttaessani kuuntelin Vesa-Matti Loiria, ja ranskalainen huonekämppikseni kysyi vakavasti että onko kaikki ok, onks mulla jotain ongelmia.

ei sitä että ihannoisin dominoivaa anglokaanikulttuuriakaan. en tod.

vaan se että ei sillä ole niin väliä. olkoon alla mikä kulttuuri nyt sattuu siinä oleen. kun siinä ei mitään tyhjyyttäkään voi olla.

alan taas opiskelemaan ranskaa. ihan kuin olisi puolijalkaa tai edes kyynärpää kuitenkin oven välissä ulkomaille. ihan kuin.
ehkä se on niiku semmoinen vanulla täytetty nalle mistä voi pitää kiinni aina kun haluaa.

joogaa masennukseen

jooga ei ole hyvän mielen liikuntaa vaan se on filosofia. se mitä joogatunneilla tehdään on minimaalinen (ja moderni) osa joogaa.

joogatunneilla tehdään niitä asioita mitä siellä tehdään jotta normaali ihminen voisi aloittaa edes jostakin. kerta jostakin sitä on aloitettava. niin joku tyyppi päätti ei-niin-kauan-sitten opettaa ihmisille näitä kehittämiään juttuja, ja siitä se levisi pikkuhiljaa länsimaihinkin.

plus, jooga-asentoja tehdään jotta voisi istua meditointiasennossa kauemmin.

opin Intiassa jotain tärkeää joogasta, siis joogafilosofiasta.

mielen ongelmat on helpointa korjata fyysisellä tasolla. siis ennemmin kuin menee istumaan jollekin psykologille, ratkaisu onkin....

syödä yrttejä

liikkua, jooga-asentoja

paastota

syödä terveellisesti (ja ei lihaa..)

puhdistaa nenä, ja eri kehon osia intialaisittain (googleta Kriyas)

meditoida

olla luonnossa
elää "moraalista" elämää (ei työskennellä teurastajana tai syyttäjänä, tai fyysisesti satuttaa ihmisiä, esimerkiks)

piste.

ja nämä keinot ovat siis jokaiselle, jokaiselle terveellekin, koska oikeasti käytännössä miltei jokainen itsensä terveeksi luuleva on oikeasti sairas. "full of shit." ja ei ainakaan ole niin terve etteikö tarvitsisi. ja finally, pitäähän sitä (suht) terveenkin huolehtia itsestään.

ja vaikka sovelletaan kaiken maailman tilastollisia analyysejä tarkastellessa ovatko näitä ohjeita noudattaneet ihmiset fyysisellä tai henkisellä tasolla sairaampia kuin muut, olen varma että tulos kannustaa joogailemaan. onhan se aika päivänselvä -terveelliset elämäntavat on hyvin linkitetty terveyteen, kuin myös ainakin paastoaminenkin, ja meditointi toisaalta hyvin linkitetty hyvään mielenterveyteen ja positiivisiin aivojen rakennemuutoksiinkin. enkä ainakaan henkilökohtaisesti usko että mikään näistä on muna kana ongelma.

INTIA 3kk kuvia pictures !!

kuvia Intian reissusta! loistoreissu oli, eikä sen loistavuutta kuvilla voi ilmaista. silti muutamat kuvat:

löysin kivan kiven.

en muita ihmisiä tykkää postailla mutta tässä on ainakin hyvä tausta luolasta :)

                                         tässä paikallinen guru! sanoi olevansa valaistunut. ainakin paikalliset gurut                                            pitivät tätä guruna.

                                         tuossa vieressä istuu paikallinen viidakossa savimajassa asuva yogi,                                                      parantaja. sanoi pystyvänsä levitoimaan 25 vuotta sitten. tekee hyvää                                                    sapuskaa! Mahtava tyyppi!

löysin oman toimialani. ;)

                                                   näitä söpöläisiä siellä oli ihan melkein vitutukseen asti. ;)

                                                   opettajiani. tuo mies jolla hame oli kyllä yks lempityypeistä jonka Intiassa tapasin. oli asustellut luolassa vuosia, tehnyt sitä ja tätä sakeaa hommaa, ja ajatukset olivat huippuja!

                                                   kuuntelen tinnitustani. tai yritän, en tainnut sitä vielä kuulla tässä.

                                                         vaarallisin alastulo ikinä! virtaava vesi ja sammal kivien päällä=                                                            turbovaarallinen yhdistelmä.

                                                         nyt mietit miksi tulin näin päin alas.

noh, yritin aluksi toistakin kautta mutta ei oikein onnistunut.....

luulin hetken että tänne jäin. 

"you don't come down, you want to stay there? to become a sadu (wise person)? i'm going to tell to Finnish embassy one of your people decided to stay in the cave. she does not come down. what can one do? it's her choice..."

                                                      kivasta ravintolasta!

                                         nuotio sisällä, ja kitaransoittoa :)

joogaopeni. loisto. 

                                          meidän tiimi meditointileirillä!

                                                         väsynyt vaeltaja. olin juuri saapunut kylään vuoren päällä jossa asui vain kaksi ihmistä. tuonne viidakkoon ei olisi saanut edes mennä turvallisuussyistä (norsut, leopardit...), ja vartijat valvoivat rajalla tätä, muttah :D

                                                   tie. tämä johtaa ravintolaan kunhan oikein navigoi. :D

                                         kulkukoirat tulivat hyvin tutuksi

                                                         opettelemassa nenän puhdistamista :P

                                          can you see the rainbow...

                                         tämä kiinalainen rasavilli tyttö oli melkein 2kk lähin ystäväni :)